Tämä käännöskirjoitus on The Process Church of The Final Judgmentin teologiaa; katso aiemmat käännökset: Kristuksen ja Saatanan ykseys (jonka lopussa on kyseisen liikkeen esittely) ja Jumala on. Tulossa on myös lisää kirjoituksia samasta aihepiiristä, joka minulle itselleni on ollut kiehtova löytö!
Jos olet lukenut kirjoitukseni "Minun tieni", johon viittaan tämän blogin esipuheessa sivun yläosassa (linkin kera), sinun pitäisi ymmärtää että suhtaudun nykyään kaikkiin teologisiin järjestelmiin ihmisten yrityksenä luokitella asioita ja luoda järjestystä maailmaansa - eikä se välttämättä ole suinkaan mikään huono asia! Tällä varauksella Processin maailmankuva ei todellakaan ole kaikkein huonoimmasta päästä. Pystyn vallan hyvin näkemään itseni tämän kirjoituksen kuvauksissa. Ja näennäisten vastakohtien yhdistäminen on jotain sellaista joka minulle tänä päivänä on ajankohtaista.
Jos olet lukenut kirjoitukseni "Minun tieni", johon viittaan tämän blogin esipuheessa sivun yläosassa (linkin kera), sinun pitäisi ymmärtää että suhtaudun nykyään kaikkiin teologisiin järjestelmiin ihmisten yrityksenä luokitella asioita ja luoda järjestystä maailmaansa - eikä se välttämättä ole suinkaan mikään huono asia! Tällä varauksella Processin maailmankuva ei todellakaan ole kaikkein huonoimmasta päästä. Pystyn vallan hyvin näkemään itseni tämän kirjoituksen kuvauksissa. Ja näennäisten vastakohtien yhdistäminen on jotain sellaista joka minulle tänä päivänä on ajankohtaista.
 |
| Process-risti |
1.1 TIETOISESTI tai tiedostamattomasti, apaattisesti, puolella sydämellä, innostuneesti tai fanaattisesti, lukemattomilla muilla nimillä kuin me tunnemme Heidät, ja lukemattomin valeasuin ja tuntomerkein, ihmiset ovat seuranneet kolmea Maailmankaikkeuden Suurta Jumalaa luomisesta saakka. Jokainen luontonsa mukaisesti.
1.2 Sillä kolme Jumalaa edustavat kolmea inhimillisen todellisuuden perusmallia. Kunkin mallin puitteissa on lukemattomia variaatioita ja permutaatioita, laajasti vaihtelevia rajoitusten ja intensiteetin asteita. Kuitenkin kukin edustaa perustavanlaatuista ongelmaa, syvälle juurtunutta motivoivaa voimaa, vaistojen ja halujen, kauhujen ja inhojen painetta.
1.3 Kaikki kolme ovat olemassa jossain määrin meistä jokaisessa. Mutta jokainen meistä nojautuu raskaammin kohti yhtä niistä, kahden muun paineiden tarjotessa konfliktin ja epävarmuuden läsnäolon.
1.4 JEHOVA, koston ja rangaistuksen vihastunut Jumala, vaatii kurinalaisuutta, rohkeutta ja säälimättömyyttä, ja määrätietoista omistautumista velvollisuudelle, puhtaudelle ja itsekieltäymykselle. Me kaikki tunnemme nuo vaatimukset jossain määrin, jotkut vahvemmin ja useammin kuin toiset.
1.5 LUCIFER, Valonkantaja, kannustaa meitä nauttimaan elämästä täysillä, arvostamaan menestystä inhimillisin käsittein, olemaan lempeä ja ystävällinen ja rakastava, ja elämään rauhassa ja harmoniassa toinen toistemme kanssa. Ihmisen ilmeinen kyvyttömyys arvostaa menestystä vajoamatta ahneuteen, kateuteen ja liioiteltuun oman tärkeyden tuntoon, on saattanut Jumala Luciferin huonoon maineeseen. Hänet on väärin samaistettu SAATANAAN.
1.6 SAATANA, transsendenttien sielujen ja turmeltuneiden ruumiiden vastaanottaja, iskostaa meihin kaksi suoranaisesti vastakkaista laatua; yhtäältä halun nousta kaikkien inhimillisten ja fyysisten tarpeiden ja halujen yläpuolelle, tulemaan kokonaan sieluksi ilman ruumista, kokonaan hengeksi ilman mieltä, ja toisaalta halun vajota kaikkien inhimillisten arvojen, kaikkien moraalisten standardien, kaiken etiikan, kaikkien inhimillisten käyttäytymissääntöjen alapuolelle, ja rypeä väkivallan, hulluuden ja ylenmääräisen fyysisen viettelyksen rämeikössä. Mutta se on SAATANAN luonnon alempi pää jota ihmiset pelkäävät, josta syystä SAATANA - millä tahansa nimellä - nähdään vastustajana.
1.7 SAATANA: himo, riehakkuus, väkivalta, ylettömyys, viettelys: ALI-IHMISYYS.
1.8 LUCIFER: nautinto, suvaitsevaisuus, harmonia, menestys, mielihyvä: IHMISYYS.
1.9 JEHOVA: velvollisuus, kuri, kamppailu, uhri, itsekieltäymys: IHMISYYS.
1.10 SAATANA: puolueettomuus, mystiikka, tuonpuoleisuus, magia, asketismi: YLI-IHMISYYS.
1.11 Ongelmat ja paineet sisältäpäin. Ja me voimme valita. Voimme joko kohdata ne, tunnistaa ne, hyväksyä ne osana itseämme, käydä niihin käsiksi tietoisuudella ja ymmärryksellä, ja lopulta nousta niiden yläpuolelle. Tai voimme tukahduttaa ne, torjua ne, kieltää ne, teeskennellä ettei niitä ole, oikeuttaa ne, syyttää niitä jostain kontrollimme tuolla puolen, kätkeä ne ja siten lopulta tulla täysin niiden pelon vangitsemaksi ja lannistamaksi. Ne eivät mene pois, kuinka syvälle hautaammekin päämme hiekkaan.
1.12 Ja KRISTUS on Jumalten lähettiläs. Hän on heidän yhteytensä ihmisten kanssa. Heidän inkarnaationsa, Heidän edustajansa maailmassa. Hän seisoo erillisten ja yksittäisten mallien ulkopuolella ja tuolla puolen. Hän vetää ne yhteen, nähden paineet, tuntien ongelmat. Hän on olemassa opastaakseen kaikki meidät jotka seuraamme Häntä, ensimmäisen valinnan läpi, yhdistäen meidät yhteiseen päämäärään. Hän on olemassa antaakseen meille rohkeutta ja uskoa kohdata ongelmat, tunnistaa ne, hyväksyä ne osana itseämme, käydä niihin käsiksi tietoisuudella ja ymmärryksellä, ja lopulta nousta niiden yläpuolelle.
1.13 Valinta on meidän. KRISTUS ja ilmestyksen ja todellisuuden polku, joskus tuskallinen, aina intensiivinen; tai Anti-Kristus ja sokeuden ja valheiden, ja tasapaksun ahdistuksen polku pelosta, että jonain päivänä totuus tulee esiin. Ja sen täytyy tulla.
2
2.1 JEHOVA on taistelun Jumala; koston Jumala; raivoavien elementtien ja luonnonmullistusten Jumala.
2.2 Ja Hänen vihansa - kun Hänen luomustensa heikkous ja kurittomuus on herättänyt Hänen suuttumuksensa - ei tunne rajoja.
2.3 Hän on pyörremyrskyn ja raivoavan rajuilman Jumala. Hän on tulen Jumala. Ja kaikki ihmiset vapisevat kauhusta JEHOVAN vihan läsnäollessa.
2.4 Hänen oikea kätensä on voimallinen nostamaan ylös kaikki jotka ovat täyttäneet Hänen lakinsa, ja Hänen vasen kätensä on vielä voimallisempi iskemään alas kaikki jotka epäonnistuvat Hänen vaatimuksissaan, ja Hänen kantapäänsä tuo murskaavan koston kaikille jotka lankeavat lunastuksen tuolle puolen.
2.5 Koska Hänen rakkautensa on suuri ja rajaton niitä kohtaan jotka tekevät Hänen tahtonsa ja ovat Hänen kansansa, niin on Hänen rangaistuksensa säälimätön ja kova niille jotka jäävät vaille Hänen armoaan. Hän ei suvaitse poikkeusta, ei salli erehdystä. Ja siinä on Hänen rakkautensa ilmentymä. Sillä rakkaus on säälimätön, eikä salli sen joka on sen alainen, harhailla askeltakaan todellisen täyttymyksen polulta, eikä unohtaa hetkeksikään kadotuksen kuolettavia vaaroja, jotka ovat jatkuva uhka sen selviytymiselle.
2.6 JEHOVAN vaatimukset ovat suuret, mutta niin on Hänen palkkionsakin niille jotka Hän valitsee nostaa. Kansaltaan Hän vaatii kaiken. Hän vaatii heidän elämänverensä; ja Hän aiheuttaa heille jokaisen surkean epäonnistumisen ja menetyksen koetellakseen heidän uskollisuutensa määrää Häntä kohtaan. Ei ole helppoa nautinnon täyttämää elämää Jehovalaisella; Hänen on sovituksen kova tie, ankaran itsensä uhraamisen tie.
2.7 Sillä JEHOVALLE menestys inhimillisin käsittein, nautinto ja mielihyvä ihmiskunnan standardein, ovat ansoja jotka houkuttelevat olentoa puhtauden ja itsensä kieltämisen kaidalta ja suoralta polulta. Ne ovat ansoja jotka voivat saada olennon kääntymään pois Jumalansa luota ja palvomaan elämään kuten ihminen tuntee elämän; väliaikaista pinnallista ihmismuodossa oleskelua.
2.8 Ja JEHOVA näkee vaaran kansalleen. Hän näkee hunajaisen tien lopulliseen kadotukseen. Hän näkee helppouden jolla olento voi lipsua kohtalokkaaseen menestyksen malliin ja menestyksen tavoitteluun, ja seurata sitä pettymykseen, kuolemaan ja helvetin tuleen. Hän näkee valinnan joka olennon täytyy tehdä Jumalansa ja maailmallisten ilojen välillä, jotka ovat hänen ulottuvillaan. Hän näkee aistillisuuden makeat ansat, ja Hän tuntee kansansa haavoittuvuuden.
2.9 Joten JEHOVA taivuttelee luopumaan menestyksestä inhimillisin käsittein. Hän valitsee aiheuttaa epäonnistumista ja menetystä luomuksilleen, antaa heille tuskaa, riistää heiltä maailman, jossa he elävät, ilonaiheet, niin ettei heitä vieteltäisi villiin ja määrätietoiseen tyydytyksen tavoitteluun, vaan muistavat aina Jumalan joka antoi heille elämän, muistavat että Hän on olemassa, ei tämän maailman nautinnoissa, vaan maailmankaikkeuden ihmeissä maailman tuolla puolen, ja että Häntä ei löydetä ruumiin hillittömyyden mukavuuksissa, vaan sielun vapaudessa kaikesta välittämisestä ruumiin huudoista mielihyvän saavuttamiseksi.
2.10 Ja JEHOVA tuntee ansan voiman. Ja JEHOVA, missä vain voi, antaa kansalleen hiukan sellaista jonka avulla he voisivat rakastaa itse inhimillistä olemassaoloaan. Hän varmistaa heidän elämänilonsa tuskallisen oleskelun tuolla puolen inhimillisessä pelissä. Hän antaa heille kaiken syyn muistaa ilolla, että sen jälkeen kun elämä ihmiskunnan kanssa on kestetty, silloin voidaan nauttia elämästä Jumalan kanssa.
2.11 Hän kieltää kansaltaan kaiken hillittömyyden. Hän pelkää heidän puolestaan. Hän pelkää että heidät vietellään ruumiin palvontaan. Hän pelkää että välitön aistimus, kuinka pinnallinen ja väliaikainen onkin, välitön vaatimus itselle, voittaa arvojärjestyksessä syvemmän joskin etäisemmän tiedon, ja kiskoo Hänen kansansa alas sellaisen voiton väistämättömään loppuun; jähmettymiseen ja ikuiseen vankeuteen kokonaan inhimillisessä arvoasteikossa.
2.12 Eikä JEHOVALLA ole aikaa hienouksiin. Ainoa kauneus Hänelle on puhdistetun sielun kauneus; karu selkeä henkisyys. Fyysisin käsittein kauneus on olemassa ainoastaan JEHOVAA varten, siinä määrin kuin se heijastaa tätä tilaa. Karuus on Hänestä kauneutta.
2.13 Ihmisen tieteen palvontaa JEHOVA kammoksuu. Hän näkee luomuksensa vedetyn itse tehtyjen sääntöjen ja määräysten verkkoon, jotka hallitsevat ja ohjaavat sen elämää, ei Jumalansa lakien suuntaviivojen mukaan, ei kummuten säännöstöstä jonka JEHOVA antoi sille, vaan nousten suoraan ja vääjäämättä tieteellisen edistyksen hellittämättömästä marssista.
2.14 JEHOVA näkee ihmisen tulevan ei Hänen - luojansa - palvelijaksi, vaan luomuksensa, koneen. Hän näkee kemian hallitsevan ihmistä, viimeisimpien lääkkeiden viimeisimpiin vaivoihin sanelemana, uusimpien mekaanisten kojeiden, joiden avulla hän voi tehdä elämänsä mukavammaksi, viimeisimpien kemikaalien, joiden avulla hän voi tehdä itsensä haluttavammaksi, ja viimeisimpien tieteellisten taikakonstien, joiden avulla hän voi tulla materiaalisesti vauraammaksi.
2.15 JEHOVA näkee ihmisen määrätietoisen tieteellisen tutkimuksensa vetämänä suurempiin ja suurempiin tarpeisiin tyydyttää, miellyttää, kaunistaa ja säilyttää inhimillinen olemassaolonsa sielunsa kustannuksella. Ja samaan aikaan Hän näkee ihmisen käyttävän samaa epätoivoista tieteen harjoitusta saamaan aikaan oman lopullisen tuhonsa, ja pettäen itseään että hän tekee sen varjellakseen itsensä tuholta.
2.16 JEHOVA on katsellut ihmisen ryhtyvän tuhoamaan itseään olemalla tottelematta jokaista käskyä jonka JEHOVA antoi hänelle. Ja Hän tietää että loppu on tullut. Peli on melkein ohi Hänen luomukselleen. Hän pyrkii nyt säilyttämään ainoastaan muutaman jotka yhä pysyvät Hänen kansanaan; jäännöksen, joka on uskollinen Hänelle, ja on seurannut Häntä pimeän laakson läpi.
2.17 Ja näiltä Hän ei vaadi mitään vähempää kuin täydellistä omistautumista. Hän vaatii yhteyttä niin vahvaa ja niin suoraa, että mikään ei voi sitä rikkoa. Hän vaatii olemaan poikkeamatta Hänen peräänantamattomista laeistaan. Hän vaatii tuskaa ja kärsimystä; täyttä sovitusta jokaisesta synnistä. Hän vaatii suurta arvokkuutta ja rajatonta rohkeutta kansaltaan, niin että he voivat nousta alinomaisten pikkumaisten ihmisluonnon vaatimusten yläpuolelle; nähden JUMALAN kirkkauden niin selvänä ja kononaisvaltaisena ympärillään, että inhimilliset tarpeet eivät näytä miltään sen rinnalla.
2.18 Tässä tarkoituksessa JEHOVA ilmentyy voimassa ja majesteetissa kansansa edessä, jotta Hänen kansansa voi nähdä kuinka laaja ja suurenmoinen on suuri maailmankaikkeus inhimillisen itsen tuolla puolen, verrattuna avaruuden pieniin rajoihin ja näkyvyysalueeseen sen sisällä.
2.19 Ja JEHOVA pyrkii puhdistamaan maailmankaikkeuden; pyyhkimään pois jokaisen tahran joka löytyy kaiken olemassaolon pinnalta. Ja Hänen kansanta tuntee Hänen tarkoituksensa. Vaikka he eivät ole tietoisia siitä että Hän on heidän oman motivaationsa lähde kohti puhtautta ja henkistä täyttymystä, he kuitenkin tuntevat sen sisällään ja he tuntevat osansa siinä.
2.20 He tuntevat tarvetta puhdistaa itsensä ja kaiken jonka kanssa he tulevat yhteyteen. Ja he näkevät ja tuntevat JEHOVAN äärimmäisen säälimättömyyden. He tietävät että mitään ei säästetä suuressa pyrkimyksessä puhdistaa kaikki asiat rumuudesta ja tahroista.
2.21 Ja he tietävät että JEHOVA säästää kaikista vähiten itseään; että mikä tahansa tuska tai menetys joka heille saattaa koitua, on vain heikko varjo heidän Jumalansa kärsimästä piinasta ja itsekieltäymyksestä Hänen suuren yrityksensä nimissä. He tietävät että heidän Jumalansa on täysin luotettava. He tietävät että Hän ei koskaan petä lupauksiaan, sillä ne eivät ole yhtään sen tyhjänpäiväisempiä kuin Hänen uhkauksensa niille jotka kääntyvät Häntä vastaan. He tietävät että jos heillä on rohkeutta ja kestävyyttä antaa kaikki Hänelle; palvella Häntä, seurata Hänen lakejaan, luottaa Häneen, kärsiä Hänen puolestaan ja Hänen kanssaan; silloin pelastus on heidän.
2.22 Sillä todellinen Jehovalainen tuntee Jumalansa, ei aina nimeltä, mutta vaistomaisesti.
2.9 Joten JEHOVA taivuttelee luopumaan menestyksestä inhimillisin käsittein. Hän valitsee aiheuttaa epäonnistumista ja menetystä luomuksilleen, antaa heille tuskaa, riistää heiltä maailman, jossa he elävät, ilonaiheet, niin ettei heitä vieteltäisi villiin ja määrätietoiseen tyydytyksen tavoitteluun, vaan muistavat aina Jumalan joka antoi heille elämän, muistavat että Hän on olemassa, ei tämän maailman nautinnoissa, vaan maailmankaikkeuden ihmeissä maailman tuolla puolen, ja että Häntä ei löydetä ruumiin hillittömyyden mukavuuksissa, vaan sielun vapaudessa kaikesta välittämisestä ruumiin huudoista mielihyvän saavuttamiseksi.
2.10 Ja JEHOVA tuntee ansan voiman. Ja JEHOVA, missä vain voi, antaa kansalleen hiukan sellaista jonka avulla he voisivat rakastaa itse inhimillistä olemassaoloaan. Hän varmistaa heidän elämänilonsa tuskallisen oleskelun tuolla puolen inhimillisessä pelissä. Hän antaa heille kaiken syyn muistaa ilolla, että sen jälkeen kun elämä ihmiskunnan kanssa on kestetty, silloin voidaan nauttia elämästä Jumalan kanssa.
2.11 Hän kieltää kansaltaan kaiken hillittömyyden. Hän pelkää heidän puolestaan. Hän pelkää että heidät vietellään ruumiin palvontaan. Hän pelkää että välitön aistimus, kuinka pinnallinen ja väliaikainen onkin, välitön vaatimus itselle, voittaa arvojärjestyksessä syvemmän joskin etäisemmän tiedon, ja kiskoo Hänen kansansa alas sellaisen voiton väistämättömään loppuun; jähmettymiseen ja ikuiseen vankeuteen kokonaan inhimillisessä arvoasteikossa.
2.12 Eikä JEHOVALLA ole aikaa hienouksiin. Ainoa kauneus Hänelle on puhdistetun sielun kauneus; karu selkeä henkisyys. Fyysisin käsittein kauneus on olemassa ainoastaan JEHOVAA varten, siinä määrin kuin se heijastaa tätä tilaa. Karuus on Hänestä kauneutta.
2.13 Ihmisen tieteen palvontaa JEHOVA kammoksuu. Hän näkee luomuksensa vedetyn itse tehtyjen sääntöjen ja määräysten verkkoon, jotka hallitsevat ja ohjaavat sen elämää, ei Jumalansa lakien suuntaviivojen mukaan, ei kummuten säännöstöstä jonka JEHOVA antoi sille, vaan nousten suoraan ja vääjäämättä tieteellisen edistyksen hellittämättömästä marssista.
2.14 JEHOVA näkee ihmisen tulevan ei Hänen - luojansa - palvelijaksi, vaan luomuksensa, koneen. Hän näkee kemian hallitsevan ihmistä, viimeisimpien lääkkeiden viimeisimpiin vaivoihin sanelemana, uusimpien mekaanisten kojeiden, joiden avulla hän voi tehdä elämänsä mukavammaksi, viimeisimpien kemikaalien, joiden avulla hän voi tehdä itsensä haluttavammaksi, ja viimeisimpien tieteellisten taikakonstien, joiden avulla hän voi tulla materiaalisesti vauraammaksi.
2.15 JEHOVA näkee ihmisen määrätietoisen tieteellisen tutkimuksensa vetämänä suurempiin ja suurempiin tarpeisiin tyydyttää, miellyttää, kaunistaa ja säilyttää inhimillinen olemassaolonsa sielunsa kustannuksella. Ja samaan aikaan Hän näkee ihmisen käyttävän samaa epätoivoista tieteen harjoitusta saamaan aikaan oman lopullisen tuhonsa, ja pettäen itseään että hän tekee sen varjellakseen itsensä tuholta.
2.16 JEHOVA on katsellut ihmisen ryhtyvän tuhoamaan itseään olemalla tottelematta jokaista käskyä jonka JEHOVA antoi hänelle. Ja Hän tietää että loppu on tullut. Peli on melkein ohi Hänen luomukselleen. Hän pyrkii nyt säilyttämään ainoastaan muutaman jotka yhä pysyvät Hänen kansanaan; jäännöksen, joka on uskollinen Hänelle, ja on seurannut Häntä pimeän laakson läpi.
2.17 Ja näiltä Hän ei vaadi mitään vähempää kuin täydellistä omistautumista. Hän vaatii yhteyttä niin vahvaa ja niin suoraa, että mikään ei voi sitä rikkoa. Hän vaatii olemaan poikkeamatta Hänen peräänantamattomista laeistaan. Hän vaatii tuskaa ja kärsimystä; täyttä sovitusta jokaisesta synnistä. Hän vaatii suurta arvokkuutta ja rajatonta rohkeutta kansaltaan, niin että he voivat nousta alinomaisten pikkumaisten ihmisluonnon vaatimusten yläpuolelle; nähden JUMALAN kirkkauden niin selvänä ja kononaisvaltaisena ympärillään, että inhimilliset tarpeet eivät näytä miltään sen rinnalla.
2.18 Tässä tarkoituksessa JEHOVA ilmentyy voimassa ja majesteetissa kansansa edessä, jotta Hänen kansansa voi nähdä kuinka laaja ja suurenmoinen on suuri maailmankaikkeus inhimillisen itsen tuolla puolen, verrattuna avaruuden pieniin rajoihin ja näkyvyysalueeseen sen sisällä.
2.19 Ja JEHOVA pyrkii puhdistamaan maailmankaikkeuden; pyyhkimään pois jokaisen tahran joka löytyy kaiken olemassaolon pinnalta. Ja Hänen kansanta tuntee Hänen tarkoituksensa. Vaikka he eivät ole tietoisia siitä että Hän on heidän oman motivaationsa lähde kohti puhtautta ja henkistä täyttymystä, he kuitenkin tuntevat sen sisällään ja he tuntevat osansa siinä.
2.20 He tuntevat tarvetta puhdistaa itsensä ja kaiken jonka kanssa he tulevat yhteyteen. Ja he näkevät ja tuntevat JEHOVAN äärimmäisen säälimättömyyden. He tietävät että mitään ei säästetä suuressa pyrkimyksessä puhdistaa kaikki asiat rumuudesta ja tahroista.
2.21 Ja he tietävät että JEHOVA säästää kaikista vähiten itseään; että mikä tahansa tuska tai menetys joka heille saattaa koitua, on vain heikko varjo heidän Jumalansa kärsimästä piinasta ja itsekieltäymyksestä Hänen suuren yrityksensä nimissä. He tietävät että heidän Jumalansa on täysin luotettava. He tietävät että Hän ei koskaan petä lupauksiaan, sillä ne eivät ole yhtään sen tyhjänpäiväisempiä kuin Hänen uhkauksensa niille jotka kääntyvät Häntä vastaan. He tietävät että jos heillä on rohkeutta ja kestävyyttä antaa kaikki Hänelle; palvella Häntä, seurata Hänen lakejaan, luottaa Häneen, kärsiä Hänen puolestaan ja Hänen kanssaan; silloin pelastus on heidän.
2.22 Sillä todellinen Jehovalainen tuntee Jumalansa, ei aina nimeltä, mutta vaistomaisesti.
3
3.1 JA todellinen Jehovalainen on kuten hänen Jumalansa. Hän on voimakastahtoinen ja määrätietoinen. Hänellä on taipumus asettaa itselleen kapea polku seurattavaksi, ja sitten pyrkiä seuraamaan sitä sinnikkäästi, joskus jääräpäisesti vasten vastustusta tai vaikutuksia, jotka pyrkivät horjuttamaan hänet päämäärästään. Hän ei ole henkilö jonka päättäväisyys helposti murretaan, ja hän voi osoittautua voimakkaaksi vastustajaksi kenelle tahansa joka astuu hänen tielleen tai yrittää estää häntä saamasta tahtoaan läpi.
3.2 Jehovalainen voi joskus olla ilmeetön ja hiljainen, mutta kun hän avoimesti astuu esiin, hän on suorasukainen ja usein aggressiivinen. Hänellä saattaa kestää lausua kantansa, mutta kun hän sen tekee, se tehdään suoraan ja yksiselitteisesti. Hän ei anna uskollisuuttaan helposti eikä ystävyyttään vapaasti, mutta jos Jehovalainen on ystäväsi, silloin hän on luotettava ystävä. Älä välttämättä ole riippuvainen hänen kyvyistään, mutta luota hänen uskollisuuteensa.
3.3 Jehovalaiset eivät ole yleensä kyvykkäitä ihmisiä. He saattavat olla eteviä mutta harvoin viisaita. Heillä voi olla loistavat aivot, he voivat olla inspiroituneita, he voivat olla vaikuttavia tai vahvoja, mutta he eivät kovin usein ole tehokkaita, eivätkä he ole tarkkoja työssään.
3.4 Heissä on vain vähän vivahteita. He eivät ole petollisia tai kieroja. Heidän asenteensa on liian vilpitön, suora ja määrätietoinen jotta mikään todellinen strategia olisi mahdollinen. Jos heillä on strategia, se on suoraan asiaan meneminen ilman mitään alustusta tai valmistelua. Tämä voi olla hyvin aseista riisuvaa.
3.5 Jehovalainen ei ole pohjimmiltaan nautiskelija. Hänellä ei ole paljoa aikaa lihan nautinnoille. Jos hän sortuu niihin, hän tekee niin yksinkertaisella suoruudella sopusoinnussa luontonsa kanssa. Hän viihtyy jäykässä kontrollissa ja kurissa. Hän suhtautuu siihen hyvin koska hän tykkää elää turvallisuudessa jota se hänelle tarjoaa, ja hän käyttää sitä tehokkaasti myös toisiin, antaen heille yhtäläisen tunnon turvallisuudesta sen avulla.
3.6 Hän on hyvä sotilas koska hän uskoo sääntöjen ja asetusten tai määrättyjen rutiinien ja tiukan kurin arvoon. Hän ei myöskään karsasta sotaa jos hän näkee sen ainoana tapana seurata omaatuntoaan.
3.7 Jehovalainen ei ole aina menestyksekäs. Hän epäonnistuu toistuvasti ja usein synkästi, mutta yleensä hän jatkaa polulla jonka on itselleen asettanut, käyttäen epäonnistumista vahvistamaan pikemminkin kuin heikentämään päättäväisyyttään.
3.8 Kun Jehovalainen on menestyksekäs, kun hän nousee huipulle millä tahansa toimintakentällä, kun hänestä tulee johtaja, hän asettaa tiukkoja sääntöjä ja lietsoo peräänantamatonta kurinalaisuutta. Hän on taipumaton linjassaan ja arvosteluissaan. Hän pitää johtamisesta; hän tykkää käyttää peräänantamatonta auktoriteettia ja ylläpitää ankaraa järjestystä, ja usein hän on tyrannimainen.
3.9 Menestyksekäs Jehovalainen on luultavimmin kamppaillut heltymättömästi epäonnistuminen epäonnistumisen jälkeen saavuttaakseen asemansa. Kun hän tekee niin, hän ylläpitää sitä vasten kaikkea vastustusta, joko todellista tai kuviteltua, säälimättömällä sitkeydellä. Kun Jehovalainen kerran tavoittaa sen mihin hän pyrkii, hän ei luovu siitä helpolla.
3.10 Menestyksekäs Jahovalainen on aines mistä suuret diktaattorit tehdään.
3.11 Politiikan kentällä Jehovalainen yleensä vaistomaisesti vedetään oikealle. Edistys ja muutos inhimillisin käsittein - mitkä tahansa saattavatkin olla hänen tietoiset vastalauseensa vastakkaiseen suuntaan - ovat yleensä anateema hänelle. Hän näkee niiden kiskovan ihmiskunnan yhä kauemmas pois perustavanlaatuisesta hengen puhtaudesta, jonka se kerran tunsi ja eli sen mukaan, ja josta nyt on tulossa yhä hämärämpää materialismin ja tieteen kehityksen vuoksi.
3.12 Intensiivinen patriotismi on usein maailmallinen ilmaisu Jehovalaisen pyrkimyksestä kohti ihmisen perustavanlaatuista henkisyyttä. Hän tekee melkein maastaan Jumalansa maisen manifestaation ja antaa elämänsä sen palvelukseen.
3.13 Jälleen huolimatta vastalauseista päinvastaiseen suuntaan, hän ei pohjimmiltaan usko ihmisoikeuksiin. Hänen järkeilynsä tästä saattaa olla uskomus kelvollisimman eloonjäämiseen, ja vakaumus että heikkojen ei pidä sallia heikentää vahvojen voimaa ja siten vetää heitä omalle tasolleen. Mutta syvällä sisimmässään, tiesipä hän sitä tai ei, hän ei näe ihmiskunnalla olevan oikeuksia. Hän näkee sen täysin katsovan Luojaansa, joka suo sille lahjoja ja siunauksia valintansa mukaan, mutta useammin rangaistuksen ja koston synneistään.
3.14 Ja hän näkee ihmisten tuovan rangaistuksen ylleen, täysin tietosina tekojensa seurauksista. Näin ollen Jehovalaisella on vahva ja korkeasti kehittynyt vastuuntunto. Hän uskoo epäsuorasti että ihminen luo oman kohtalonsa; että hän sijaa oman vuoteensa ja sen tähden hänen täytyy maata siinä.
3.15 Jehovalainen tietää että ottaa uhri ja yksinkertaisesti poistaa hänen kärsimyksensä ihmisyyden nimissä, poistaa vastoinkäymiset ihmisoikeuksien nimissä, ruokkia nälkäiset inhimillisen hyvyyden nimissä, on henkisen heikkouden vahvistamista joka alunperin synnytti vastoinkäymiset ja kärsimyksen. Hänen vaistonsa on sanoa uhrille: "Nouse polviltasi. Ole vahva ja luja. Ota vastuu omasta kohtalostasi."
3.16 Ihmistä joka tekee tämän, Jehovalainen auttaa ja tukee suurimmalla mahdollisella anteliaisuudella ja itseuhrauksella. Mutta ihmistä joka ryömii ympäriinsä avuttomasti valittaen osaansa ja maristen elatusta ja taakan vähentämistä, häntä Jehovalainen halveksii.
3.17 Ja todellinen Jehovalainen on yhtä säälimätön itselleen kuin hän on muille. Hän ei säästä itseään yhtään enempää kuin heitä. Jos hän kärsii, hän tietää sen johtuvan siitä mitä hän on tehnyt väärin tai epäonnistunut tekemään oikein. Tämä tieto antaa hänelle sekä voimaa että rohkeutta nousta kärsimyksen yläpuolelle. Ja todellinen Jehovalainen on epäilemättä sekä vahva että rohkea.
3.11 Politiikan kentällä Jehovalainen yleensä vaistomaisesti vedetään oikealle. Edistys ja muutos inhimillisin käsittein - mitkä tahansa saattavatkin olla hänen tietoiset vastalauseensa vastakkaiseen suuntaan - ovat yleensä anateema hänelle. Hän näkee niiden kiskovan ihmiskunnan yhä kauemmas pois perustavanlaatuisesta hengen puhtaudesta, jonka se kerran tunsi ja eli sen mukaan, ja josta nyt on tulossa yhä hämärämpää materialismin ja tieteen kehityksen vuoksi.
3.12 Intensiivinen patriotismi on usein maailmallinen ilmaisu Jehovalaisen pyrkimyksestä kohti ihmisen perustavanlaatuista henkisyyttä. Hän tekee melkein maastaan Jumalansa maisen manifestaation ja antaa elämänsä sen palvelukseen.
3.13 Jälleen huolimatta vastalauseista päinvastaiseen suuntaan, hän ei pohjimmiltaan usko ihmisoikeuksiin. Hänen järkeilynsä tästä saattaa olla uskomus kelvollisimman eloonjäämiseen, ja vakaumus että heikkojen ei pidä sallia heikentää vahvojen voimaa ja siten vetää heitä omalle tasolleen. Mutta syvällä sisimmässään, tiesipä hän sitä tai ei, hän ei näe ihmiskunnalla olevan oikeuksia. Hän näkee sen täysin katsovan Luojaansa, joka suo sille lahjoja ja siunauksia valintansa mukaan, mutta useammin rangaistuksen ja koston synneistään.
3.14 Ja hän näkee ihmisten tuovan rangaistuksen ylleen, täysin tietosina tekojensa seurauksista. Näin ollen Jehovalaisella on vahva ja korkeasti kehittynyt vastuuntunto. Hän uskoo epäsuorasti että ihminen luo oman kohtalonsa; että hän sijaa oman vuoteensa ja sen tähden hänen täytyy maata siinä.
3.15 Jehovalainen tietää että ottaa uhri ja yksinkertaisesti poistaa hänen kärsimyksensä ihmisyyden nimissä, poistaa vastoinkäymiset ihmisoikeuksien nimissä, ruokkia nälkäiset inhimillisen hyvyyden nimissä, on henkisen heikkouden vahvistamista joka alunperin synnytti vastoinkäymiset ja kärsimyksen. Hänen vaistonsa on sanoa uhrille: "Nouse polviltasi. Ole vahva ja luja. Ota vastuu omasta kohtalostasi."
3.16 Ihmistä joka tekee tämän, Jehovalainen auttaa ja tukee suurimmalla mahdollisella anteliaisuudella ja itseuhrauksella. Mutta ihmistä joka ryömii ympäriinsä avuttomasti valittaen osaansa ja maristen elatusta ja taakan vähentämistä, häntä Jehovalainen halveksii.
3.17 Ja todellinen Jehovalainen on yhtä säälimätön itselleen kuin hän on muille. Hän ei säästä itseään yhtään enempää kuin heitä. Jos hän kärsii, hän tietää sen johtuvan siitä mitä hän on tehnyt väärin tai epäonnistunut tekemään oikein. Tämä tieto antaa hänelle sekä voimaa että rohkeutta nousta kärsimyksen yläpuolelle. Ja todellinen Jehovalainen on epäilemättä sekä vahva että rohkea.
4
4.1 Langennut Jehovalainen on sellainen joka on epäilyksen kiusaama, sellainen joka menettää otteen vakaumuksestaan, sellainen joka näkee maailman ympärillään, hautuvana materialismissa ja aistillisuudessa, ja ihmettelee josko kenties ilo löytyy näiden hyödykkeiden tavoittelusta. Hän on sellainen jonka päättäväisyys heikkenee epäonnistumisen stressin alla, josta tulee uhri jota hän aiemmin halveksi.
4.2 Hän levittää epäonnistumisen ja menetyksen ilmapiiriä ympärilleen, niin että kaikki hänen kiertoradallaan tuntevat sen painon. Hän on synkkä ja uppiniskainen. Hän käyttää voimaansa - ei kyntääkseen vaikeuksien läpi järkähtämättömällä määrätietoisuudella, vaan tukahduttaakseen tunteensa ja sulkeutuakseen ympärillään olevilta.
4.3 Hänen pyrkimyksensä testata mahdollisuutta että hillittömyys on ratkaisu, johtaa hänet ainoastaan häpeään ja itseinhoon. Hänen epäonnistumisen tuntonsa lisääntyy. Hän ei enää hyväksy vastuuta tilastaan rohkaisten muita samaan. Sen sijaan hän kärsii ja valittaa kärsimystään ja syyttää kaikkia ja kaikkea paitsi itseään surkeudestaan.
4.4 Sellainen on langennut Jehovalainen; urhea sotilas joka on menettänyt hermonsa, ristiritari joka on kadottanut uskonsa, pioneeri joka on menettänyt varmuutensa, päättäväinen kampanjoija joka on menettänyt päättäväisyytensä, peräänantamaton joka antaa periksi.
5
5.1 Äärimmäinen Jehovalainen on jäykkä ja puritaaninen; säälimätön, usein ankara ja julma. Hän seuraa tietään sokeasti ja heltymättömästi, katsomatta sen paremmin oikealle kuin vasemmallekaan, sallimatta minkään astua hänen maailmaansa, joka saattaisi vetää hänet pois siitä siihen mikä hänelle on aistillisen tavoittelun inhimillinen hetteikkö.
5.2 Usein hän on niin määrätietoinen että näyttää kiihkoilijalta. Hän takertuu päämääräänsä kuten kotilo takertuu kiveen. Hänen mieltymyksensä ovat yksinkertaiset ja perusluonteiset. Hän pitää ympäristöstään karuna ja ankarana. Taiteella on hyvin vähän merkitystä hänelle, paitsi siltä osin kuin se ilmaisee hänen sisäisiä tunteitaan koko olemassaolon suunnattomasta mahtavuudesta, ikuisuuden kylmästä säälimättömyydestä, ja maailmankaikkeuden eristäytyneestä karuudesta.
5.3 Hänen oikeudentuntonsa on vahva ja horjumaton, ja minkä hän näkee epäoikeudenmukaisuutena, se saa hänet avautumaan kuin raivoava myrsky kera koston ja hyvityksen kenen tahansa ylle jonka hän tuntee olevan vastuussa. Hän saa monia vihamiehiä, mutta hänen rohkeutensa on rajaton ja vastustus - kaukana siitä että heikentäisi hänen päättäväisyyttään - lisää sitä.
5.4 Hän on suorapuheinen ja rehti, erityisesti kun hänen periaatteensa ovat pelissä. Hän ei suvaitse harhautumista tieltä, joka hänelle on ainoa tie. Hän on säälimätön tyranni, jolla on kuolematon rakkaus niitä kohtaan jotka käyttäytyvän sen mukaan minkä hän näkee oikeaksi.
5.5 Hän on sokea moniin suuntiin. On niin paljon mitä hän ei näe. Mutta mitä hän näkee, mihin hän keskittää huomionsa, mitä kohti hän suuntaa kaiken tunteen intensiteettinsä, tarkoituksella kaiken muun kustannuksella, sen hän näkee hämmästyttävällä selkeydellä. Hän tietää sen uskomattomalla varmuudella, ja hän seuraa sitä hellittämättömällä energialla joka näyttää rajattomalta.
5.6 Lujatahtoinen, peloton ja joustamaton; sellainen on todellinen Jehovalainen.
6.3 Hänen on makean ja vaatimattoman ylellisyyden tuoksuva tie. Mutta se on myös toiminnan, tavoittelun, liikkeen tie; se on hyväksikäyttämisen tie, ottaen täyden hyödyn kaikesta jota on.
6.4 LUCIFERIN tie on menestyksen tie. Hänelle menestys on elämää. Saavuttamisen tunto joka seuraa menestystä, on elämän ydin. Se on sen vahvistus että on luotu.
6.5 LUCIFER haluaa että ihmisen pitäisi vahvistaa oma luomisensa, pitäisi todistaa maailman asuttamisensa hyödyllisyys.
6.6 LUCIFER rakastaa maailmaa. Hän rakastaa sen kauneutta. Hän rakastaa kaikkia sen luontaisia salaisuuksia, ja Hän haluaa että myös ihmisen pitäisi rakastaa maailmaa, että hänen pitäisi löytää kaikki nuo salaisuudet ja käyttää niitä tullakseen yhä enemmän yhdeksi maailman kanssa. Hän uskoo ihmiselämään, inhimillisiin arvoihin, inhimillisiin tunteisiin, ihmisaisteihin, inhimillisiin tarpeisiin, inhimillisiin toiveisiin, ja inhimillisiin pelkoihin. Ja Hän tulee lempeällä rakkaudella opastamaan kansaansa poluille, missä he tulevat löytämään perimmäisen täyttymyksen tunnon jota he etsivät.
6.7 LUCIFER vahvistaa. Hän luo oikeutta siellä missä oli vääryyttä. Hän parantaa siellä missä oli sairautta. Hän tekee kauniiksi sen mikä oli rumaa. Hän nostaa sen mikä oli kaatunut. Hän luo menestystä siellä missä oli epäonnistumista, rakkautta siellä missä oli vihaa, harmoniaa ja rauhaa siellä missä oli konflikti. Hän tuo valon pimeyteen.
6.8 Ja LUCIFER tyynnyttää raivoavan meren. Hän tyynnyttää raivoavat myrskyt. Hän hymyilee sille mikä on pahaa ja turmeltunutta, niin että siitä tulee hyvää ja puhdasta. Hän koskettaa sitä mikä on alhaista ja rappeutuvaa, niin että siitä tulee puhdasta ja uutta. Hän hengittää elämän kuolevaan ihmiseen.
6.9 Sillä LUCIFER on elämä. Hän on elämän valo joka loistaa kuoleman pimeydessä. Ja kaikki jotka seuraavat Häntä, seuraavat elämän iloa ja ottavat osaa elämisen iloon.
6.10 Ja missä on rumuutta, sinne LUCIFER tuo kauneutta peittämään sen. Missä on kurjuutta, sinne LUCIFER tuo yksinkertaisia nautintoja jotka voivat syrjäyttää sen.
6.11 Hänen on luonnon kauneus, laitumen ja metsän vihreä ihanuus. Hänen on arkkitehdin hienon hieno tarkkuus, joka pyrkii täydentämään luontoa pikemmin kuin tuhoamaan sitä. Hänen on taiteilijan herkkä havaintokyky, joka pyrkii viestimään luonnon ihmeitä mieluummin kuin vääristämään niitä tunnistamattomiksi.
6.12 Ja Hänen on maailmallisen menestyksen tikkaat, jotka johtavat vapauden tuntoon inhimillisen olemassaolon rajoissa; vapauden omistaa, kokea, oppia, tietää elämän salaisuudet, jotka ne jotka hautuvat epäonnistumisessa, riistävät itseltään.
6.13 LUCIFER rohkaisee menestystä. Hän johtaa seuraajansa tikkaiden juurelle ja opastaa heidät askelma askelmalta huipulle.
6.14 Ja Hän opettaa täsmällisyyden hyvettä. Hän kannattaa tarkkuutta, täydellistä tasapainoa; kuten kaksi säveltä harmoniassa, jos toinen on edes murto-osan pois sävellajista, harmonia on menetetty ja riitasointu on lopputulos. Ja LUCIFERIN kanssa ei pidä olla riitasointua. Täsmällisyys on Hänen muuttumaton lempeä tunnussanansa.
5.2 Usein hän on niin määrätietoinen että näyttää kiihkoilijalta. Hän takertuu päämääräänsä kuten kotilo takertuu kiveen. Hänen mieltymyksensä ovat yksinkertaiset ja perusluonteiset. Hän pitää ympäristöstään karuna ja ankarana. Taiteella on hyvin vähän merkitystä hänelle, paitsi siltä osin kuin se ilmaisee hänen sisäisiä tunteitaan koko olemassaolon suunnattomasta mahtavuudesta, ikuisuuden kylmästä säälimättömyydestä, ja maailmankaikkeuden eristäytyneestä karuudesta.
5.3 Hänen oikeudentuntonsa on vahva ja horjumaton, ja minkä hän näkee epäoikeudenmukaisuutena, se saa hänet avautumaan kuin raivoava myrsky kera koston ja hyvityksen kenen tahansa ylle jonka hän tuntee olevan vastuussa. Hän saa monia vihamiehiä, mutta hänen rohkeutensa on rajaton ja vastustus - kaukana siitä että heikentäisi hänen päättäväisyyttään - lisää sitä.
5.4 Hän on suorapuheinen ja rehti, erityisesti kun hänen periaatteensa ovat pelissä. Hän ei suvaitse harhautumista tieltä, joka hänelle on ainoa tie. Hän on säälimätön tyranni, jolla on kuolematon rakkaus niitä kohtaan jotka käyttäytyvän sen mukaan minkä hän näkee oikeaksi.
5.5 Hän on sokea moniin suuntiin. On niin paljon mitä hän ei näe. Mutta mitä hän näkee, mihin hän keskittää huomionsa, mitä kohti hän suuntaa kaiken tunteen intensiteettinsä, tarkoituksella kaiken muun kustannuksella, sen hän näkee hämmästyttävällä selkeydellä. Hän tietää sen uskomattomalla varmuudella, ja hän seuraa sitä hellittämättömällä energialla joka näyttää rajattomalta.
5.6 Lujatahtoinen, peloton ja joustamaton; sellainen on todellinen Jehovalainen.
6
6.1 LUCIFER on rakkauden Jumala; harmonian, lempeyden Jumala. Hän on Valonkantaja, joka pyrkii johtamaan ihmisen pois maailman hirvittävästä pimeydestä, jossa hän kärsii kuoleman ja puutteen tuskia, kiemuraisen konfliktin tuskaa. Hän haluaa ihmiselle täydellisen harmonian elämää, ymmärryksen ja rakkauden elämää, jossa hän voi olla sen maailman herra jossa elää ja tehdä siitä kauneuden ja mielihyvän puutarhan, jonka hän sydämessään toivoo sen olevan.
6.2 LUCIFER pyrkii johtamaan ihmisen lempeisiin ja miellyttäviin hiljaisiin ei-pakkomielteisiin, syyllistämättömiin, pelkäämättömiin, harmittomiin hillittömyyden tapoihin. Hän kammoksuu kohtuuttomuutta, jonka Hän näkee pidättyväisyyden vaatimusten väistämättömänä tuotteena. Hän näkee tunteen tärkeimpänä oleellisuutena, ja täydellisen vapauden sen kanavoimiseksi kaiken maailmallisen ilon kokemiseen, lopullisena täyttymyksenä.
6.2 LUCIFER pyrkii johtamaan ihmisen lempeisiin ja miellyttäviin hiljaisiin ei-pakkomielteisiin, syyllistämättömiin, pelkäämättömiin, harmittomiin hillittömyyden tapoihin. Hän kammoksuu kohtuuttomuutta, jonka Hän näkee pidättyväisyyden vaatimusten väistämättömänä tuotteena. Hän näkee tunteen tärkeimpänä oleellisuutena, ja täydellisen vapauden sen kanavoimiseksi kaiken maailmallisen ilon kokemiseen, lopullisena täyttymyksenä.
6.3 Hänen on makean ja vaatimattoman ylellisyyden tuoksuva tie. Mutta se on myös toiminnan, tavoittelun, liikkeen tie; se on hyväksikäyttämisen tie, ottaen täyden hyödyn kaikesta jota on.
6.4 LUCIFERIN tie on menestyksen tie. Hänelle menestys on elämää. Saavuttamisen tunto joka seuraa menestystä, on elämän ydin. Se on sen vahvistus että on luotu.
6.5 LUCIFER haluaa että ihmisen pitäisi vahvistaa oma luomisensa, pitäisi todistaa maailman asuttamisensa hyödyllisyys.
6.6 LUCIFER rakastaa maailmaa. Hän rakastaa sen kauneutta. Hän rakastaa kaikkia sen luontaisia salaisuuksia, ja Hän haluaa että myös ihmisen pitäisi rakastaa maailmaa, että hänen pitäisi löytää kaikki nuo salaisuudet ja käyttää niitä tullakseen yhä enemmän yhdeksi maailman kanssa. Hän uskoo ihmiselämään, inhimillisiin arvoihin, inhimillisiin tunteisiin, ihmisaisteihin, inhimillisiin tarpeisiin, inhimillisiin toiveisiin, ja inhimillisiin pelkoihin. Ja Hän tulee lempeällä rakkaudella opastamaan kansaansa poluille, missä he tulevat löytämään perimmäisen täyttymyksen tunnon jota he etsivät.
6.7 LUCIFER vahvistaa. Hän luo oikeutta siellä missä oli vääryyttä. Hän parantaa siellä missä oli sairautta. Hän tekee kauniiksi sen mikä oli rumaa. Hän nostaa sen mikä oli kaatunut. Hän luo menestystä siellä missä oli epäonnistumista, rakkautta siellä missä oli vihaa, harmoniaa ja rauhaa siellä missä oli konflikti. Hän tuo valon pimeyteen.
6.8 Ja LUCIFER tyynnyttää raivoavan meren. Hän tyynnyttää raivoavat myrskyt. Hän hymyilee sille mikä on pahaa ja turmeltunutta, niin että siitä tulee hyvää ja puhdasta. Hän koskettaa sitä mikä on alhaista ja rappeutuvaa, niin että siitä tulee puhdasta ja uutta. Hän hengittää elämän kuolevaan ihmiseen.
6.9 Sillä LUCIFER on elämä. Hän on elämän valo joka loistaa kuoleman pimeydessä. Ja kaikki jotka seuraavat Häntä, seuraavat elämän iloa ja ottavat osaa elämisen iloon.
6.10 Ja missä on rumuutta, sinne LUCIFER tuo kauneutta peittämään sen. Missä on kurjuutta, sinne LUCIFER tuo yksinkertaisia nautintoja jotka voivat syrjäyttää sen.
6.11 Hänen on luonnon kauneus, laitumen ja metsän vihreä ihanuus. Hänen on arkkitehdin hienon hieno tarkkuus, joka pyrkii täydentämään luontoa pikemmin kuin tuhoamaan sitä. Hänen on taiteilijan herkkä havaintokyky, joka pyrkii viestimään luonnon ihmeitä mieluummin kuin vääristämään niitä tunnistamattomiksi.
6.12 Ja Hänen on maailmallisen menestyksen tikkaat, jotka johtavat vapauden tuntoon inhimillisen olemassaolon rajoissa; vapauden omistaa, kokea, oppia, tietää elämän salaisuudet, jotka ne jotka hautuvat epäonnistumisessa, riistävät itseltään.
6.13 LUCIFER rohkaisee menestystä. Hän johtaa seuraajansa tikkaiden juurelle ja opastaa heidät askelma askelmalta huipulle.
6.14 Ja Hän opettaa täsmällisyyden hyvettä. Hän kannattaa tarkkuutta, täydellistä tasapainoa; kuten kaksi säveltä harmoniassa, jos toinen on edes murto-osan pois sävellajista, harmonia on menetetty ja riitasointu on lopputulos. Ja LUCIFERIN kanssa ei pidä olla riitasointua. Täsmällisyys on Hänen muuttumaton lempeä tunnussanansa.
 |
| The Process Church of the Final Judgment |
7
7.1 JA todellinen Luciferisti seuraa Jumalansa jalanjäljissä. Hän on Valonkantaja maan päällä. Hän on idealisti joka pyrkii oikaisemaan kaikki vääryydet, tuomaan onnellisuutta kurjuuden ja puutteen maailmaan.
7.2 Hän uskoo menestykseen ja menestyksestä nauttimiseen. Hän uskoon hyvinvointiin ja hyvinvoinnista nauttimiseen. Hän takertuu perustavanlaisen inhimillisen hyvyyden käsitteeseen. Hän rakastaa maailmaa ja maailman ihmisiä, ja hänen suurin toiveensa on että kaikki ihmiset rakastaisivat toisiaan, että ihmiset eläisivät rauhassa, että ei olisi selkkausta tai väkivaltaa, ei pahoja tunteita, ei konfliktia, ainoastaan pehmeää ja lempeää harmoniaa.
7.3 Tämä on luciferinen ihanne. Tämä on tähti jota Luciferisti seuraa; ihminen rauhassa itsensä ja kanssaihmisensä kanssa; ihminen yhtä maailman kanssa jossa hän elää.
7.4 Ja Luciferisti tuntee mielipahaa uhrin puolesta. Hän näkee uhrin todisteena ihmisen epäonnistumisesta luoda itselleen paras kaikista mahdollisista maailmoista. Hänen vaistonsa on nostaa uhri kurjuudestaan, antaa hänelle ilot ja mukavuudet jotka häneltä puuttuvat, rauhoitella häntä, ottaa pois hänen taakkansa ja parantaa hänen sairautensa.
7.5 Ja todellinen Luciferisti, koska hän rakastaa luonnon kauneutta ja näkee siinä inhimillisen täyttymyksen salaisuuden, kammoksuu tieteen ja teollisuuden hellittämätöntä marssia, joita hän pitää rauhan ja tyyneyden vihollisina. Hän katsoo ihmisen käyttävän tiedettä voiton tavoittelussa tuhoamaan luonnon maailmaa joka hänelle on annettu, ja korvaavan sen synteettisellä maailmalla jota vaivaa luonnoton saastuminen ja sairaus. Hän katsoo ihmisen antavan periksi materialismin sanelulle, missä jopa hänen vähäisimmät vaatimuksensa ylittävät suuresti yksinkertaisen inhimillisen mukavuuden ja tyydytyksen varat.
7.6 Hän katsoo menestyksen tikkaiden - joita hän uskoo että kaikkien ihmisten pitäisi kiivetä - ylittävän suuresti saavutuksen huipun, ylittävän suuresti inhimillisen kunnianhimon huipun, kouraisevan ahneuden alueille, missä yksi ihminen käy toisen kurkkuun saavuttaakseen päämääränsä, ja missä mikään ei tyydytä koska kaikkea vaaditaan.
7.7 Ja kuten hänen Jumalansa, Luciferisti rakastaa tasapainoa, järjestystä ja täsmällisyyttä. Hän arvostaa luonnon herkkiä harmonioita ja yrittää emuloida niitä omana elämäntapanaan. Hän pyrkii täydellisyyteen. Ja tässä vaatimukset, joita hän asettaa itselleen ja ympärillään oleville, ovat suuret.
7.8 Vaikka Luciferisti on suvaitsevainen luonteeltaan, hän inhoaa epäjärjestystä. Ellei häntä ohjaa intensiivinen turhautuminen, hän on haluton käyttämään jäykkää kontrollia tai harjoittamaan kovaa auktoriteettia; kuitenkin hän tykkää pidellä ohjaksia - lempeästi mutta lujasti. Hänen herkkyytensä antaa hänelle vaistomaisen tietoisuuden tarkasta suunnasta johon tilanteen pitäisi kulkea, ja hänen taipumuksensa on olla se joka ohjaa sen sinne - lempeästi mutta lujasti.
7.9 Kun Luciferisti johtaa, kun hän hallitsee, kun hänellä on korkea asema millä tahansa toimintakentällä, hänen tavoitteensa on ylläpitää vakaata harmoniaa. Hän yrittää aina luoda Utopian. Tässä tarkoituksessa hän on liberaali ja suvaitsevainen, pyrkien eliminoimaan konfliktin ja erimielisyyden.
7.10 Hän kärsii tuskia kun hänen suvaitsevaisuutensa johtaa yhteenottoon ja väkivaltaan niiden kesken jotka ovat vähemmän huolissaan harmonian säilyttämisestä.
7.11 Usein hänen oma konfliktin kammonsa tuo hänet intensiiviseen henkilökohtaiseen konfliktiin. Hänen taipumuksensa on olla suvaitsevainen; kovuus ja jäykkyys ärsyttävät häntä. Mutta samalla kertaa hänen täydellisyyden vaatimuksensa ovat usein fanaattisia, ja missä eripura on yleinen, hänen suvaitsevaisuutensa voidaan venyttää murtumispisteeseen.
7.12 Luciferistijohtaja hallitsee liberaalin idealismin näkökulmasta. Aivan liian usein hän päätyy pettymyksen tilaan.
7.13 Luciferisti haluaa rauhaa, ei sotaa, ja hän itkee nähdessään makean menestyksen hunajaisen tien sukeltavan päistikkaa yhteenottoon ja väkivaltaiseen konfliktiin. Hän tietää että tämä ei ole hänen Jumalansa toive, vaikka se saattaa olla testi jonka hänen Jumalansa välittää kansalleen. Menestyksen tien pitäisi johtaa suurempaan harmoniaan, suurempaan rakkauteen, suurempaan keskinäiseen ymmärrykseen; ei vihaan epäluuloisuuteen ja kyltymättömään ahneuteen.
7.14 Ja Luciferisti on taiteiden rakastaja; ei niiden jotka ilmaisevat maailman hirveitä kauhuja, ihmiskunnan murheita ja inhimillisen alennustilan syöpää, vaan niiden jotka tuovat esiin elämän olemuksen, luonnollisen kauneuden olemuksen, rakkauden ja harmonian olemuksen.
7.15 Luciferisti uskoo että ilmaisemalla kauneutta me luomme kauneutta, tekemällä rauhan kuvia me eliminoimme sodan. Hän uskoo että paha voidaan tehdä hyväksi hyvyyden kuvan avulla, että väkivalta voidaan tyynnyttää harmonian läsnäololla, että viha voidaan tuhota rakkauden läsnäololla.
7.16 Luciferisti on ikuinen optimisti.
7.17 Hän elää inhimillisen rakkauden filosofian mukaan. Se on hänen lääkkeensä kaikkiin vaivoihin. Luciferistille rakkaus voittaa kaiken. Se liikkuu vääjäämättömästi ympäri maailman joka on hautautunut syvälle vihan ja väkivallan palvontaan; aseistamattomana, vähentymättömänä, ja jättäen ainoastaan kuvia itsestään vanavedessään.
7.18 Tämä on Luciferistin unelma. Maailman valloitus rakkaudella; ja ihmiskunnan paluu Eedenin puutarhan synnittömään rauhaan.
7.19 Joten LUCIFERIN tie vaatii kontrollia. Tasapainon ylläpitämiseen ja täsmällisyyden luomiseen kontrolli on olennainen. Ei kova ja jäykkä kukistaminen, joka LUCIFERIN silmissä on ylikompensaatiota luontaiselle kontrollin puutteelle, vaan jokaiseen tilanteeseen varman ja tietävän tarttumisen lempeä lujuus.
7.20 LUCIFER kontrolloi. Hän ylläpitää hienon hienoa tasapainoa niukkuuden ja ylettömyyden välillä, väkivallan ja lamaantuneisuuden välillä, yli-innokkuuden ja neutraalisuuden välillä. Hänen tasapainonsa ei ole kompromissi. Se on liian ehdottomasti tarkoitettu ja määritelty. Se on vastakkaisten äärimmäisyyksien täydellistä harmoniaa, ja kuitenkin se on itse äärimmäinen, täysin vastakkaisesti vastoin kovaa tai brutaalia konfliktia.
7.6 Hän katsoo menestyksen tikkaiden - joita hän uskoo että kaikkien ihmisten pitäisi kiivetä - ylittävän suuresti saavutuksen huipun, ylittävän suuresti inhimillisen kunnianhimon huipun, kouraisevan ahneuden alueille, missä yksi ihminen käy toisen kurkkuun saavuttaakseen päämääränsä, ja missä mikään ei tyydytä koska kaikkea vaaditaan.
7.7 Ja kuten hänen Jumalansa, Luciferisti rakastaa tasapainoa, järjestystä ja täsmällisyyttä. Hän arvostaa luonnon herkkiä harmonioita ja yrittää emuloida niitä omana elämäntapanaan. Hän pyrkii täydellisyyteen. Ja tässä vaatimukset, joita hän asettaa itselleen ja ympärillään oleville, ovat suuret.
7.8 Vaikka Luciferisti on suvaitsevainen luonteeltaan, hän inhoaa epäjärjestystä. Ellei häntä ohjaa intensiivinen turhautuminen, hän on haluton käyttämään jäykkää kontrollia tai harjoittamaan kovaa auktoriteettia; kuitenkin hän tykkää pidellä ohjaksia - lempeästi mutta lujasti. Hänen herkkyytensä antaa hänelle vaistomaisen tietoisuuden tarkasta suunnasta johon tilanteen pitäisi kulkea, ja hänen taipumuksensa on olla se joka ohjaa sen sinne - lempeästi mutta lujasti.
7.9 Kun Luciferisti johtaa, kun hän hallitsee, kun hänellä on korkea asema millä tahansa toimintakentällä, hänen tavoitteensa on ylläpitää vakaata harmoniaa. Hän yrittää aina luoda Utopian. Tässä tarkoituksessa hän on liberaali ja suvaitsevainen, pyrkien eliminoimaan konfliktin ja erimielisyyden.
7.10 Hän kärsii tuskia kun hänen suvaitsevaisuutensa johtaa yhteenottoon ja väkivaltaan niiden kesken jotka ovat vähemmän huolissaan harmonian säilyttämisestä.
7.11 Usein hänen oma konfliktin kammonsa tuo hänet intensiiviseen henkilökohtaiseen konfliktiin. Hänen taipumuksensa on olla suvaitsevainen; kovuus ja jäykkyys ärsyttävät häntä. Mutta samalla kertaa hänen täydellisyyden vaatimuksensa ovat usein fanaattisia, ja missä eripura on yleinen, hänen suvaitsevaisuutensa voidaan venyttää murtumispisteeseen.
7.12 Luciferistijohtaja hallitsee liberaalin idealismin näkökulmasta. Aivan liian usein hän päätyy pettymyksen tilaan.
7.13 Luciferisti haluaa rauhaa, ei sotaa, ja hän itkee nähdessään makean menestyksen hunajaisen tien sukeltavan päistikkaa yhteenottoon ja väkivaltaiseen konfliktiin. Hän tietää että tämä ei ole hänen Jumalansa toive, vaikka se saattaa olla testi jonka hänen Jumalansa välittää kansalleen. Menestyksen tien pitäisi johtaa suurempaan harmoniaan, suurempaan rakkauteen, suurempaan keskinäiseen ymmärrykseen; ei vihaan epäluuloisuuteen ja kyltymättömään ahneuteen.
7.14 Ja Luciferisti on taiteiden rakastaja; ei niiden jotka ilmaisevat maailman hirveitä kauhuja, ihmiskunnan murheita ja inhimillisen alennustilan syöpää, vaan niiden jotka tuovat esiin elämän olemuksen, luonnollisen kauneuden olemuksen, rakkauden ja harmonian olemuksen.
7.15 Luciferisti uskoo että ilmaisemalla kauneutta me luomme kauneutta, tekemällä rauhan kuvia me eliminoimme sodan. Hän uskoo että paha voidaan tehdä hyväksi hyvyyden kuvan avulla, että väkivalta voidaan tyynnyttää harmonian läsnäololla, että viha voidaan tuhota rakkauden läsnäololla.
7.16 Luciferisti on ikuinen optimisti.
7.17 Hän elää inhimillisen rakkauden filosofian mukaan. Se on hänen lääkkeensä kaikkiin vaivoihin. Luciferistille rakkaus voittaa kaiken. Se liikkuu vääjäämättömästi ympäri maailman joka on hautautunut syvälle vihan ja väkivallan palvontaan; aseistamattomana, vähentymättömänä, ja jättäen ainoastaan kuvia itsestään vanavedessään.
7.18 Tämä on Luciferistin unelma. Maailman valloitus rakkaudella; ja ihmiskunnan paluu Eedenin puutarhan synnittömään rauhaan.
7.19 Joten LUCIFERIN tie vaatii kontrollia. Tasapainon ylläpitämiseen ja täsmällisyyden luomiseen kontrolli on olennainen. Ei kova ja jäykkä kukistaminen, joka LUCIFERIN silmissä on ylikompensaatiota luontaiselle kontrollin puutteelle, vaan jokaiseen tilanteeseen varman ja tietävän tarttumisen lempeä lujuus.
7.20 LUCIFER kontrolloi. Hän ylläpitää hienon hienoa tasapainoa niukkuuden ja ylettömyyden välillä, väkivallan ja lamaantuneisuuden välillä, yli-innokkuuden ja neutraalisuuden välillä. Hänen tasapainonsa ei ole kompromissi. Se on liian ehdottomasti tarkoitettu ja määritelty. Se on vastakkaisten äärimmäisyyksien täydellistä harmoniaa, ja kuitenkin se on itse äärimmäinen, täysin vastakkaisesti vastoin kovaa tai brutaalia konfliktia.
8
8.1 JA epäonnistunut Luciferisti on se joka lankeaa omien ihanteidensa uhriksi, se joka tuntee tyhjän menestyksen pettymyksen ja antaa sille periksi, se joka tavoittaa saavutuksen huippukohdan, ei löydä perimmäistä täyttymystä, ja vajoaa pettymyksen suohon.
8.2 Epäonnistunut Luciferisti on se joka epäonnistuu toteuttamaan ihanteensa, ja tuntee tulleensa petetyksi ja hylätyksi. Hän on löytänyt menestyksen, hän on antanut rakkautta, hän on luonut rauhan ja harmonian kuvia, ja kuitenkin hän tuntee epätäydellisyyden tunteen; todellinen täyttymys ei seuraa menestystä, joten hän sortuu kertakaikkisen hyödyttömyyden tunteeseen.
8.3 Tai kun menestys tulee, mutta ilman todellista tyydytystä, hän luo katseensa kauemmas, ja sitten kauemmas jälleen ja jälleen, kunnes hän huomaa kulkevansa tietä jota hän niin kammoksui; väkivallan ja epätoivon tietä, ylettömyyden tietä, siihen epätoivoisesti tarttumisen tietä, joka näyttää aina onnistuvan välttämään häntä. Hänestä tulee omien vaatimustensa uhri, hän menettää kaiken varmuuden rakkauden ja kauneuden kuviinsa, ja vajoaa yhä epätoivoisempaan saavuttamattoman täydellisyyden tavoitteluun.
8.4 Sellainen on epäonnistunut Luciferisti; se joka menettää toivon, joko siksi että hänen unelmansa pysyvät toteutumattomina, tai siksi että edes niiden toteuttaminen ei tuo mukanaan täyttymyksen perimmäistä tunnetta; se joka kadottaa näkyvistään Luciferistin päämäärän, koska hän ei koskaan näytä ihan saavuttavan sitä; se joka luopuu toivosta ikinä löytää todellinen mielenrauha, täydellinen harmonia, ihanteellinen rakkaus, universaali ymmärrys ja ykseys kaiken olevan kanssa. Ja kuten taiteilija joka viiltelee vimmoissaan maalaustaan koska hän ei voi tavoittaa etsimäänsä täydellisyyttä, epäonnistunut Luciferisti laskeutuu avuttoman turhautumisen ja hyödyttömyyden kidutettuun tuskaan; kaikin tavoin täydelliseen vastakohtaan sille jota hän lähti etsimään.
8.5 Usein tämän viimeisen laskeutumisen ennakkoaavistuksessa Luciferisti hylkää sen mikä lupaa menestystä hänelle, pettymyksen pelosta. Hän varustautuu alullepanemiseen siihen hetkeen asti kun hänen täytyy täyttää lupaus itselleen ja kaikille muille menestykseen osallisille, ja sitten hän jättää sen sikseen, hylkää sen.
8.6 Siten hän pettää sekä itsensä että ne jotka ovat olleet riippuvaisia hänestä.
8.7 Se ei ole ratkaisu. Jos hän lankeaa sellaiseen malliin, hän laskeutuu jopa nopeammin hyödyttömän epätoivon syvyyksiin.
9
9.1 AINOASTAAN tunnistamalla inhimillisen menestyksen todellisen luonteen; ainoastaan näkemällä sen rajoitukset, tietämällä että se ei voi ylittää inhimillisiä arvoja joista se riippuu ja kohdata henkisiä tarpeita joita sielu vaatii; ainoastaan astumalla yli maailmallisen tyydytyksen rajojen löytääkseen perimmäisen täyttymyksen; voi Luciferisti välttää pettymyksen jonka määrätietoinen inhimillisen saavuttamisen tavoittelu tuo mukanaan.
9.2 Luciferisti voi olla tyydytetty maailmassa, mutta ainoastaan jos hänellä ei ole illuusioita maailman luonteesta ja kaikesta joka on maailmasta. Jos hän näkee maailman ja sen arvot maailmankaikkeuden keskuksena, kaikki asiat sen oikkujen ja sanelujen alaisina, silloin hän tavoittelee ihanteitaan pakkomielteisesti turhautumisen ja hyödyttömyyden suohon. Mutta jos hän näkee maailman koealueena korkeammille olemassaolon tasoille, ja Jumalansa koettelevana Jumalana, joka tarjoaa menestystä inhimillisin käsittein koetellakseen kansansa ymmärrystä ja tietoisuutta, silloin hän elää elämäänsä Lain mukaan ja tulee tuntemaan inhimillisen saavuttamisen todelliset rajat ja arvioimaan päämääriään sen mukaan.
9.3 LUCIFER rakastaa maailmaa, mutta Hän tietää hyvin selvästi missä se sijaitsee hierarkiassa. Ollakseen tyydytetty, Luciferistin täytyy tehdä samoin.
10
10.1 SAATANA on lopullisen tuhon suuri Jumala.
10.2 Hän seisoo inhimillisen pelin porttien tuolla puolen, ja odottaa pasuunan puhallusta joka ilmoittaa lopusta.
10.3 Sillä Hän on Loppu. Hän on tuomion tuoja. Ja Hänen toimintasäteensä ulottuu Taivaan korkeimmista huipuista aivan Helvetin syvyyksiin saakka.
10.4 Sillä Hän ulottuu yli maailmankaikkeuden. Hän on maailmankaikkeuden sielu ja ruumis, ja sielun ja ruumiin välissä on mieli.
10.5 Hänen luomuksiaan ovat arkkienkelten joukot jotka seisovat koko olemassaolon huipulla, ja kuilun ryömivät kauheat hirviöt, jotka kiemurtelevat pohjattoman tyhjyyden kieppuvassa pimeydessä.
10.2 Hän seisoo inhimillisen pelin porttien tuolla puolen, ja odottaa pasuunan puhallusta joka ilmoittaa lopusta.
10.3 Sillä Hän on Loppu. Hän on tuomion tuoja. Ja Hänen toimintasäteensä ulottuu Taivaan korkeimmista huipuista aivan Helvetin syvyyksiin saakka.
10.4 Sillä Hän ulottuu yli maailmankaikkeuden. Hän on maailmankaikkeuden sielu ja ruumis, ja sielun ja ruumiin välissä on mieli.
10.5 Hänen luomuksiaan ovat arkkienkelten joukot jotka seisovat koko olemassaolon huipulla, ja kuilun ryömivät kauheat hirviöt, jotka kiemurtelevat pohjattoman tyhjyyden kieppuvassa pimeydessä.
Ja kahden välissä on ihmisten maailma.
10.6 Ja ihmisten maailmassa Herra SAATANA ulottuu navalta navalle; äärimmäisyyksien hallitsija; jääden väliin, inhimillisen konfliktin elämä jota "normaali" ihminen sietää; kaksinapaisen mielen tasavertainen kamppailu, jolla hän ylläpitää kidutettua tasapainoa.
10.7 Ja SAATANA hallitsee sitä joka on mielen konfliktin ulkopuolella, joko sen alapuolella tai yläpuolella. Hänellä ei ole osaa siihen joka on sen sisällä.
10.8 Hän hallitsee riippumattomia mielen alueita. Hän hallitsee hulluutta. Hänen kansansa on niitä jotka ovat sokeasti paenneet inhimillisestä todellisuudesta ja sen ennalta-asetetuista arvoista, joko paneutuneet fyysisen aistimuksen outoon maailmaan, ilman mielen esteiden hillitsevää kättä, ovat luodanneet aistillisuuden syvyyksiä, vieneet ruumiin hemmottelun ylärajoilleen ja jättäneet aivojen logiikan taakse, tai ovat syöksyneet täydellisesti hulluuteen, irrottaneet itsensä täysin "normaalin" mielen sanelusta ja seuranneet erityisen mentaalista polkua jolla ei ole sen paremmin arvostelua kuin kontrolliakaan niille jotka sitä matkaavat.
10.9 Ja SAATANA on niiden mestari jotka kulkevat näitä teitä. Hän on kaikkien mestari jotka hylkäävät tasaväkisen mielenlaadun taistelun, ja lähtevät tutkimaan arvostamatonta, määrittelemätöntä kokemuksen miasmaa, joka on mielen kontrollin tuolla puolen.
10.10 Hän hallitsee ruumista ja sen aistillisia tarpeita, ja Hän hallitsee hulluuden mieletöntä pilveä; molemmat lepäävät mielen epävarmuuden kidutuksista.
10.11 Ja toisessa äärimmäisyydessä, Hän hallitsee mystiikan yli-inhimillistä mielettömyyttä. Hän on mestari olennolle joka tavoittelee hengen puhtautta; olennolle joka pyrkii ylittämään mielen konfliktit, nousemaan yli ajattelun esteiden, tavoittelemaan inhimillisten arvojen rajoitusten ulkopuolelle; joka ei vajoa järjettömään sokeuteen, ilman arvostelua tai kontrollia, hulluuden tai aistillisuuden maailmaan, vaan nousee tietoisena, kontrolloituna, kahlehtimattomana, mielettömän henkisyyden alueille; yliluonnollisen ilmestyksen ja kokemuksen alueille.
10.12 Ja SAATANA on Jumala jonka kanssa mystikko löytää toisen maailmansa.
10.13 Ihmisten maailma voi kutsua mystikkoa hulluksi, sillä ihmisten maailma kutsuu hulluksi kaikkia jotka eivät mukaudu sen hyväksyttyihin malleihin. Mutta mystikko on mentaalisen kärsimyksen pilven yläpuolella, kun taas todellinen hullu on sen alapuolella. Ja mystikko kuolettaa ruumiinsa, siinä missä nautiskelija hemmottelee omaansa ylettömyyksiin. Ei myöskään mukaudu hyväksyttyihin inhimillisiin standardeihin, minkä mukaan ruumista ylläpidetään; sen sijaan hän ulottaa kentän yhdestä äärimmäisyydestä toiseen. Ja molempia hallitsee SAATANA.
10.14 SAATANA on kaikkien asioiden perimmäinen. Hän on loppu ja lopullinen tuho. Yhtäläisesti Hän on alku ja perimmäinen luominen. Hän ulottuu läpi maailmankaikkeuden - ajassa. Hän on sekä alku että loppu; lopullisen tuhon Jumala ja perimmäisen luomisen Jumala. Ja Hänen kahta napaansa erottaa Universaalin Mielen läsnäolo, joka täyttää maailmankaikkeuden konfliktilla.
10.15 Ja konflikti on ajan olemus. Joten ajan alku on SAATANA, ja ajan loppu on SAATANA; ja niitä erottaa ajan olemus, joka on mielen konflikti ja inhimillisen pelin kieroutunut kidutus.
10.6 Ja ihmisten maailmassa Herra SAATANA ulottuu navalta navalle; äärimmäisyyksien hallitsija; jääden väliin, inhimillisen konfliktin elämä jota "normaali" ihminen sietää; kaksinapaisen mielen tasavertainen kamppailu, jolla hän ylläpitää kidutettua tasapainoa.
10.7 Ja SAATANA hallitsee sitä joka on mielen konfliktin ulkopuolella, joko sen alapuolella tai yläpuolella. Hänellä ei ole osaa siihen joka on sen sisällä.
10.8 Hän hallitsee riippumattomia mielen alueita. Hän hallitsee hulluutta. Hänen kansansa on niitä jotka ovat sokeasti paenneet inhimillisestä todellisuudesta ja sen ennalta-asetetuista arvoista, joko paneutuneet fyysisen aistimuksen outoon maailmaan, ilman mielen esteiden hillitsevää kättä, ovat luodanneet aistillisuuden syvyyksiä, vieneet ruumiin hemmottelun ylärajoilleen ja jättäneet aivojen logiikan taakse, tai ovat syöksyneet täydellisesti hulluuteen, irrottaneet itsensä täysin "normaalin" mielen sanelusta ja seuranneet erityisen mentaalista polkua jolla ei ole sen paremmin arvostelua kuin kontrolliakaan niille jotka sitä matkaavat.
10.9 Ja SAATANA on niiden mestari jotka kulkevat näitä teitä. Hän on kaikkien mestari jotka hylkäävät tasaväkisen mielenlaadun taistelun, ja lähtevät tutkimaan arvostamatonta, määrittelemätöntä kokemuksen miasmaa, joka on mielen kontrollin tuolla puolen.
10.10 Hän hallitsee ruumista ja sen aistillisia tarpeita, ja Hän hallitsee hulluuden mieletöntä pilveä; molemmat lepäävät mielen epävarmuuden kidutuksista.
10.11 Ja toisessa äärimmäisyydessä, Hän hallitsee mystiikan yli-inhimillistä mielettömyyttä. Hän on mestari olennolle joka tavoittelee hengen puhtautta; olennolle joka pyrkii ylittämään mielen konfliktit, nousemaan yli ajattelun esteiden, tavoittelemaan inhimillisten arvojen rajoitusten ulkopuolelle; joka ei vajoa järjettömään sokeuteen, ilman arvostelua tai kontrollia, hulluuden tai aistillisuuden maailmaan, vaan nousee tietoisena, kontrolloituna, kahlehtimattomana, mielettömän henkisyyden alueille; yliluonnollisen ilmestyksen ja kokemuksen alueille.
10.12 Ja SAATANA on Jumala jonka kanssa mystikko löytää toisen maailmansa.
10.13 Ihmisten maailma voi kutsua mystikkoa hulluksi, sillä ihmisten maailma kutsuu hulluksi kaikkia jotka eivät mukaudu sen hyväksyttyihin malleihin. Mutta mystikko on mentaalisen kärsimyksen pilven yläpuolella, kun taas todellinen hullu on sen alapuolella. Ja mystikko kuolettaa ruumiinsa, siinä missä nautiskelija hemmottelee omaansa ylettömyyksiin. Ei myöskään mukaudu hyväksyttyihin inhimillisiin standardeihin, minkä mukaan ruumista ylläpidetään; sen sijaan hän ulottaa kentän yhdestä äärimmäisyydestä toiseen. Ja molempia hallitsee SAATANA.
10.14 SAATANA on kaikkien asioiden perimmäinen. Hän on loppu ja lopullinen tuho. Yhtäläisesti Hän on alku ja perimmäinen luominen. Hän ulottuu läpi maailmankaikkeuden - ajassa. Hän on sekä alku että loppu; lopullisen tuhon Jumala ja perimmäisen luomisen Jumala. Ja Hänen kahta napaansa erottaa Universaalin Mielen läsnäolo, joka täyttää maailmankaikkeuden konfliktilla.
10.15 Ja konflikti on ajan olemus. Joten ajan alku on SAATANA, ja ajan loppu on SAATANA; ja niitä erottaa ajan olemus, joka on mielen konflikti ja inhimillisen pelin kieroutunut kidutus.
11
11.1 JA Satanisti, kuten Hänen Jumalansa, seisoo inhimillisen pelin rajojen ulkopuolella.
11.2 Hän seisoo yhdessä kahdesta äärimmäisyydestä.
11.3 Hän on hylkiö, koska hän ei sovi malliin.
11.4 Hän kapinoi inhimillisten arvojen maailmaa vastaan, ja pyrkii erottamaan itsensä ihmismielen konflikteista.
11.5 Vaa'an alemmassa kupissa hän on perverssi ja orgioiden viettäjä; aistillisuudessa rypijä ja sadisti. Hän saa mielihyvää julmuudesta ja väkivallasta. Hän rellestää vääristäen kaikki sosiaaliset normit. Hän löytää nautintoa tuskasta, ja haltioitumista rappion poluilta.
11.6 Hän puuhastelee huumeiden kanssa, ja löytää siinä tyydytystä ihmismielen - jota hän kantaa niin vastahakoisesti aivoissaan - negaatiossa. Sillä huumausaineet vääristävät mielen epäkuntoon; ne tylsistyttävät sen, tai kääntävät sen nurinpäin. tai lähettävät sen pyörien avaruuteen. Ja siten Satanisti pakenee siitä. Huumattuna hän voi leijua pois maailmaan, jolla ei ole osaa todellisuuden kanssa inhimillisin käsittein. Hän voi löytää mielestään miellyttävämpiä todellisuuksia. Hän voi luoda todellisuuksia, fantasioida niitä, kutsua kaikenlaisia tuonpuoleisia näkyjä, samalla kun siteet jotka sitovat hänet maahan häipyvät olemattomiin ja jättävät hänet vapaaksi inhimillisen pelin kahleista.
11.7 Ja vauhtia Satanisti palvoo niinikään, sillä se myös harhauttaa mielen. Moottoripyöräilijä joka ajaa tuntemuksen tähden, tuntee olevansa eristetty maailmasta joka pysyy paikoillaan hänen ympärillään. Hänen aistinsa sumentuvat, mylvintä hänen korvissaan ja tuuli hänen kasvoillaan lähettävät hänen mielensä pyörimään. Hän unohtaa ihmisten jähmeän maailman ja korvaa sen jatkuvan liikkeen maailmalla, missä mikään ei pysy samana, mikään ei ole kiinteää ja varmaa, mikään ei voi kiinnittää häntä tarkkaan lakkaamattomaan todellisuuteen. Ja sellainen on SAATANAN maailma.
11.8 Ja alkoholi tarjoaa toisen tavan sulkea pois mentaalisen konfliktin tuskat; toisen tien, mitä pitkin Satanisti pakenee; toisen hämärän miasman, aistit vaimennettuna, ajatukset epäselvinä, epätodellisina ja epätarkkoina. Jopa miedoimmissa alkoholiusvissa inhimillisen olemassaolon konkreettiset faktat voivat lakata olemasta todellisia, ja tuonpuoleiset fantasiat ja näyt voivat syrjäyttää ne.
11.9 Ja vaarana on vielä toinen tie pois siitä; jatkuvan riskin elämä, rikollisen elämä, pakosalla olevan ihmisen elämä, ja ihmisen elämä joka elää väkivallasta, aina lähellä kuoleman läsnäoloa. Jälleen ihmisen olosuhteiden, ihmisen ongelmien ja ihmisen kärsimyksen maanläheiset tosiasiat unohdetaan ja korvataan välittömällä uhkan tunteella, välittömällä vaaralla joka täyttää koko olemuksen viemällä koko sen huomion.
11.10 Ja Satanisti elää elämänohjeenaan: "Mikään ei tukahduta toivoa enemmän kuin tavanomaisten tapahtumien tavanomainen kulku."
11.11 Seksi, väkivalta, huumeet, alkoholi ja vaara; Satanistin aseet mieltä ja sen kaikkia inhimillisiä arvoja vastaan, jotka uhkaavat sulkea hänet sisäänsä.
11.12 Ja vielä yksi; hulluus. Äärimmäisempänä johtuen sen pysyvyydestä, lopullisempana johtuen syvyydestä johon se kulkee, hulluus on ylivoimaisesti paras pakotie, lopullinen vetäytyminen ihmisen sovitun todellisuuden tuskasta; Satanisti alistettuna hulluuteen välttääkseen ihmisenä olemisen uhan; ja hulluuteen missä tahansa muodossa, niin kauan kuin se rikkoo olennon kontaktin elämään sellaisena kuin "normaalit" ihmiset sen tuntevat.
11.13 Sillä sellainen elämä ei ole Satanistia varten. Sopimusten oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, menestyksestä ja epäonnistumisesta, ei pidä sitoa häntä. Hänen täytyy olla ihmismaailman tavanomaisten arvostusten ulkopuolella, vaikka se merkitsee olemista hirvittävän fantasian maailmassa, kuoleman ja rappion, epätoivon ja painajaismaisen kauhun maailmassa, kaukana yli ihmisen käsityksen näistä asioista; SAATANAN maailmassa.
11.14 Satanistit ovat ihmisyyden tuhoajia. He ovat suuntautuneet "tavanomaisten tapahtumien tavanomaisen kulun" tuhoon. He ryhtyvät tuhoamaan ihmisyyden paineita ja todellisuuksia itsessään; mielensä, tietoiset ajatteluprosessinsa. Mutta niinikään, ja mikä merkittävämpää, he pyrkivät sen tuhoon mikä uudelleenaktivoi nuo ajatteluprosessit; ihmisyyden heidän ulkopuolellaan; heidän ympärillään olevan maailman materiaalisten, sosiaalisten, moraalisten ja ekonomisten rakenteiden. He tuntevat vetoa väkivaltaan, ei ainoastaan yhtenä pakenemisen muotona, vaan keinona tuhota.
11.15 Väkivalta viehättää Satanistia, olipa hän siihen aktiivisesti sotkeentunut tai ei, koska se merkitsee tuhoa. Rikos, etenkin väkivaltainen rikos kuten raiskaus, murha, aseellinen ryöstö ja kapina, kiehtoo häntä, jälleen koska se merkitsee tuhoa. Hän voi harjoittaa tai ei harjoita sitä, mutta siitä riippumatta hän tuntee vahvaa osallisuutta siihen.
11.16 Ja erillään aktiivisesta väkivaltaisesta tuhosta, jota Satanisti saattaisi harjoittaa tai ainakin samaistua siihen ja fantasioida, ovat hänen kohtuuttomien fyysisten halujensa turmelevat vaikutukset - jälleen tyydyttipä hän halunsa tai vain fantasioi - jotka leviävät kuin syöpä kaivamaan maata yhteiskunnan rakenteen alta.
11.17 Ja Satanisti vihaa, ja hänen vihansa niinikään leviää lisäämään tuhoa; sillä vihaamalla hän tuo esille vihaa muissa, ja viha on ensisijainen tuhoaja. Ja pelkoa myös hän tuntee intensiivisemmin kuin useimmat, johtuen painajaismaailmasta jossa hän elää, joten hän tuo esille pelkoa muissa; toisen ensisijaisen tuhoajan.
11.18 Aktiivisesti tai passiivisesti, avoimesti tai salaa, Satanisti ei koskaan epäonnistu levittämään yhden- tai toisenlaista tuhoa.
11.2 Hän seisoo yhdessä kahdesta äärimmäisyydestä.
11.3 Hän on hylkiö, koska hän ei sovi malliin.
11.4 Hän kapinoi inhimillisten arvojen maailmaa vastaan, ja pyrkii erottamaan itsensä ihmismielen konflikteista.
11.5 Vaa'an alemmassa kupissa hän on perverssi ja orgioiden viettäjä; aistillisuudessa rypijä ja sadisti. Hän saa mielihyvää julmuudesta ja väkivallasta. Hän rellestää vääristäen kaikki sosiaaliset normit. Hän löytää nautintoa tuskasta, ja haltioitumista rappion poluilta.
11.6 Hän puuhastelee huumeiden kanssa, ja löytää siinä tyydytystä ihmismielen - jota hän kantaa niin vastahakoisesti aivoissaan - negaatiossa. Sillä huumausaineet vääristävät mielen epäkuntoon; ne tylsistyttävät sen, tai kääntävät sen nurinpäin. tai lähettävät sen pyörien avaruuteen. Ja siten Satanisti pakenee siitä. Huumattuna hän voi leijua pois maailmaan, jolla ei ole osaa todellisuuden kanssa inhimillisin käsittein. Hän voi löytää mielestään miellyttävämpiä todellisuuksia. Hän voi luoda todellisuuksia, fantasioida niitä, kutsua kaikenlaisia tuonpuoleisia näkyjä, samalla kun siteet jotka sitovat hänet maahan häipyvät olemattomiin ja jättävät hänet vapaaksi inhimillisen pelin kahleista.
11.7 Ja vauhtia Satanisti palvoo niinikään, sillä se myös harhauttaa mielen. Moottoripyöräilijä joka ajaa tuntemuksen tähden, tuntee olevansa eristetty maailmasta joka pysyy paikoillaan hänen ympärillään. Hänen aistinsa sumentuvat, mylvintä hänen korvissaan ja tuuli hänen kasvoillaan lähettävät hänen mielensä pyörimään. Hän unohtaa ihmisten jähmeän maailman ja korvaa sen jatkuvan liikkeen maailmalla, missä mikään ei pysy samana, mikään ei ole kiinteää ja varmaa, mikään ei voi kiinnittää häntä tarkkaan lakkaamattomaan todellisuuteen. Ja sellainen on SAATANAN maailma.
11.8 Ja alkoholi tarjoaa toisen tavan sulkea pois mentaalisen konfliktin tuskat; toisen tien, mitä pitkin Satanisti pakenee; toisen hämärän miasman, aistit vaimennettuna, ajatukset epäselvinä, epätodellisina ja epätarkkoina. Jopa miedoimmissa alkoholiusvissa inhimillisen olemassaolon konkreettiset faktat voivat lakata olemasta todellisia, ja tuonpuoleiset fantasiat ja näyt voivat syrjäyttää ne.
11.9 Ja vaarana on vielä toinen tie pois siitä; jatkuvan riskin elämä, rikollisen elämä, pakosalla olevan ihmisen elämä, ja ihmisen elämä joka elää väkivallasta, aina lähellä kuoleman läsnäoloa. Jälleen ihmisen olosuhteiden, ihmisen ongelmien ja ihmisen kärsimyksen maanläheiset tosiasiat unohdetaan ja korvataan välittömällä uhkan tunteella, välittömällä vaaralla joka täyttää koko olemuksen viemällä koko sen huomion.
11.10 Ja Satanisti elää elämänohjeenaan: "Mikään ei tukahduta toivoa enemmän kuin tavanomaisten tapahtumien tavanomainen kulku."
11.11 Seksi, väkivalta, huumeet, alkoholi ja vaara; Satanistin aseet mieltä ja sen kaikkia inhimillisiä arvoja vastaan, jotka uhkaavat sulkea hänet sisäänsä.
11.12 Ja vielä yksi; hulluus. Äärimmäisempänä johtuen sen pysyvyydestä, lopullisempana johtuen syvyydestä johon se kulkee, hulluus on ylivoimaisesti paras pakotie, lopullinen vetäytyminen ihmisen sovitun todellisuuden tuskasta; Satanisti alistettuna hulluuteen välttääkseen ihmisenä olemisen uhan; ja hulluuteen missä tahansa muodossa, niin kauan kuin se rikkoo olennon kontaktin elämään sellaisena kuin "normaalit" ihmiset sen tuntevat.
11.13 Sillä sellainen elämä ei ole Satanistia varten. Sopimusten oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, menestyksestä ja epäonnistumisesta, ei pidä sitoa häntä. Hänen täytyy olla ihmismaailman tavanomaisten arvostusten ulkopuolella, vaikka se merkitsee olemista hirvittävän fantasian maailmassa, kuoleman ja rappion, epätoivon ja painajaismaisen kauhun maailmassa, kaukana yli ihmisen käsityksen näistä asioista; SAATANAN maailmassa.
11.14 Satanistit ovat ihmisyyden tuhoajia. He ovat suuntautuneet "tavanomaisten tapahtumien tavanomaisen kulun" tuhoon. He ryhtyvät tuhoamaan ihmisyyden paineita ja todellisuuksia itsessään; mielensä, tietoiset ajatteluprosessinsa. Mutta niinikään, ja mikä merkittävämpää, he pyrkivät sen tuhoon mikä uudelleenaktivoi nuo ajatteluprosessit; ihmisyyden heidän ulkopuolellaan; heidän ympärillään olevan maailman materiaalisten, sosiaalisten, moraalisten ja ekonomisten rakenteiden. He tuntevat vetoa väkivaltaan, ei ainoastaan yhtenä pakenemisen muotona, vaan keinona tuhota.
11.15 Väkivalta viehättää Satanistia, olipa hän siihen aktiivisesti sotkeentunut tai ei, koska se merkitsee tuhoa. Rikos, etenkin väkivaltainen rikos kuten raiskaus, murha, aseellinen ryöstö ja kapina, kiehtoo häntä, jälleen koska se merkitsee tuhoa. Hän voi harjoittaa tai ei harjoita sitä, mutta siitä riippumatta hän tuntee vahvaa osallisuutta siihen.
11.16 Ja erillään aktiivisesta väkivaltaisesta tuhosta, jota Satanisti saattaisi harjoittaa tai ainakin samaistua siihen ja fantasioida, ovat hänen kohtuuttomien fyysisten halujensa turmelevat vaikutukset - jälleen tyydyttipä hän halunsa tai vain fantasioi - jotka leviävät kuin syöpä kaivamaan maata yhteiskunnan rakenteen alta.
11.17 Ja Satanisti vihaa, ja hänen vihansa niinikään leviää lisäämään tuhoa; sillä vihaamalla hän tuo esille vihaa muissa, ja viha on ensisijainen tuhoaja. Ja pelkoa myös hän tuntee intensiivisemmin kuin useimmat, johtuen painajaismaailmasta jossa hän elää, joten hän tuo esille pelkoa muissa; toisen ensisijaisen tuhoajan.
11.18 Aktiivisesti tai passiivisesti, avoimesti tai salaa, Satanisti ei koskaan epäonnistu levittämään yhden- tai toisenlaista tuhoa.
12
12.1 KAIKKI tämä on Satanistisen mallin alemmassa päässä. Toisessa päässä on mystikon, askeetikon tie, äärimmäisen spiritualistin tie, joka pakenee ylittämällä ruumiin tarpeet, irrottamalla itsensä yhteiskunnan rakenteista sen sijaan että yrittäisi tuhota ne; ja siten erkanee inhimillisen olemassaolon rajoista ja jättää "normaalien" ihmisten maailman taakseen.
12.2 Hän niinikään välttää kaikkia inhimillisen oikean ja väärän sääntöjä, kaikkia moraalin ja vastuun käsitteitä, ei vajoamalla niiden alapuolelle ja siten kadottaen kaiken tietoisuutensa niistä, vaan nousemalla niiden yläpuolelle ja olemalla maailmassa missä ne eivät voi tavoittaa häntä, missä ne eivät voi soveltua häneen.
12.3 Korkean tason Satanisti on tietoinen inhimillisistä moraalin ja vastuun laeista, hän näkee ne selvästi, hän näkee niiden juuret ja alkuperät ja hän näkee niiden vaikutukset. Hän ei samaista itseään inhimilliseen peliin ja sen tähden hänen ei tarvitse sietää sen lakeja. Hän asettaa itsensä niiden ulkopuolelle, niiden tuolle puolen ja yläpuolelle.
12.4 Siinä missä Satanisti vaa'an alemmassa päässä upottaa aistinsa harhauttaakseen mielensä, rasittaa niitä murtumispisteeseen kaikenlaisilla kiihokkeilla ja ärsykkeillä, hemmottelee ruumistaan ylettömyyksiin, niin että itse hemmottelun paino lähettää hänen mielensä pyörimään, sekoittaa kemikaalit hänen aivoissaan niin että mieli singotaan sinne tänne ravistamaan se irti kaikesta taipumuksesta järjestykseen ja inhimillisten arvosääntöjen kiinteisiin malleihin, siinä missä hän hyökkää mieltä vastaan ruumista yliruokkimalla, mystikko, Satanisti vaa'an toisessa päässä, tekee juuri päinvastoin. Hän nälkiinnyttää ruumiin vaatimukset harhauttaakseen mielensä. Hän kuolettaa ruumiinsa, kieltäytyy tyydyttämästä sen haluja, tuottaa tuskaa itselleen, pidättäytyy, kieltää itsensä.
12.5 Jälleen mieli heitetään hämmennykseen, ja sielu löytää vapauden siitä vaeltaakseen kahlitsemattomana toisessa maailmassa; ei-maallisen tiedon ja tietoisuuden maailmassa; eteerisen symboliikan maailmassa. abstraktin painottomuuden transsendentissa maailmassa, joka koskettaa ainoastaan syvimpiä ja henkisimpiä käsitteitä; SAATANAN maailmassa.
12.6 Ja kaksi Satanismin päätä kohtaavat tällä tuonpuoleisuuden tasolla. Sillä kaikella tietämättömyydellään alentunut Satanisti joka hemmottelee ruumistaan ylettömyyksiin, näkee näkyjä todellisuudesta, joka on olemassa inhimillisen kokemuksen rajojen ulkopuolella. Ei ole epäilystäkään että huumeaddikti avaa itselleen ovia, jotka normaalille ihmiselle pysyvät ikuisesti suljettuina, ja hän saattaa nähdä samoja näkyjä kuin paastoava mystikko.
12.7 Molemmat hyökkäävät ruumista vastaan vapauttaakseen sielun mielen kynsistä. Molemmat etsivät vapautta inhimillisestä kokemuksesta, jossa he löytävät vähän sellaista mikä vetoaa heihin. Yksi yrittää systemaattisesti ylittää taakan sen äärimmäisellä kontrollilla, toinen yrittää ensin hyväksyä sen vetoamalla sen vaatimuksiin, ja viimein kun sitä ei hyväksytä, heittää sen pois rikkomalla kaiken yhteyden siihen.
12.8 Kummassakin vaa'an päässä Satanisti on hädin tuskin yhteydessä normaaliin ihmisten maailmaan. Tuolla maailmalla on vähän merkitystä hänelle. Hän voi ymmärtää sitä, Hän voi nähdä sen hyvin selvästi, hänellä saattaa olla kaikki kyvyt ja mahdollisuudet suureen menestykseen siinä. Hän voi jopa saavuttaa monenlaista menestystä siinä. Mutta hän tuntee että sillä on vähän tekemistä hänen kanssaan sellaisena kuin hän todella on. Hän ei tunne olevansa osa sitä, hän ei osaa samaistua siihen.
12.9 Maailma on vieras Satanistille, ja hänestä tulee pakolainen - ja, molemmissa päissä, tuhoaja.
12.10 Alemmassa päässä hän harjoittaa tai kannustaa, tai ainakin haluaa ja pyrkii tuhoon fyysisellä tasolla; aktiiviseen tuhoon, väkivaltaiseen tuhoon. Korkeammassa päässä hän tuhoaa välinpitämättömyydellä; hän epäonnistuu ylläpitämään ja sen tähden sallii rappeutua sen mitä hän pitää osana inhimillistä maailmaa itsensä ulkopuolella, olipa se materiaalista, ekonomista tai sosiaalista. Hän ei anna sille kunnioitusta ja sen tähden ei anna sille tukea. Jos sen selviytyminen riippuu hänestä, silloin se kuolee.
12.11 On merkityksetöntä puhua epäonnistuneesta Satanistista. Epäonnistumisella ja menestyksellä ei ole osaa Satanistin pelissä. Ne ovat tiukasti inhimillisiä käsitteitä.
12.12 Inhimillisin käsittein useimmat Satanistit ovat epäonnistujia. Heillä saattaa olla tiettyjä suuren menestyksen alueita, mutta kaiken kaikkiaan, ihmisinä heidät arvioidaan alas ihimisyyden hyväksyttyjen standardien asteikolla, koska he eivät pelaa inhimillistä peliä sääntöjen mukaan. He elävät sen ulkopuolella.
12.13 Satanisti joka tulee sotketuksi inhimilliseen peliin, joka lakkaa olemasta uskollinen itselleen, joka mukautuu inhimilliseen säännöstöön vastoin vaistojaan, joka tekee kompromissin itsensä kanssa astumalla mielen konfliktiin ja tulemalla mielen sopimusten vaatimusten ja sanelujen alaiseksi, hän ei ole epäonnistunut Satanisti; hän ei ole Satanisti.
12.14 SAATANAN kanssa ei ole oikeaa tai väärää, ei menestystä tai epäonnistumista. On yksinkertaisesti se mitä on. SAATANA ei vaadi mitään.
12.15 JEHOVA vaatii kuolemaa ja epäonnistumista inhimillisin käsittein. LUCIFER vaatii elämää ja menestystä. SAATANA ei vaadi mitään. Hän hyväksyy sen mitä on, ja vie veronsa langenneista.
12.16 Jehovalainen joka lankeaa armosta eikä enää nouse, laskeutuu SAATANAN maailmaan ja niellään. Hänestä tulee, ei Satanistia, vaan uhri.
12.17 (Uhrit ovat SAATANAN maailmassa, mutta he eivät ole SAATANAN kansaa. He ovat polttoainetta Helvetin tulille, ja se on heidän kohtalonsa. Sillä uhri ei palvele Jumalaa; hän yrittää pelkästään palvella itseään ja epäonnistuu, ja sitten valittaa epäonnistumista. Inhimillisen pelin arvot ovat vanginneet hänet, mutta hän ei pysty kohtaamaan sen vaatimuksia.)
12.18 Ja Luciferisti joka lankeaa hyödyttömyyden ja epätoivon syvyyksiin, eikä enää nouse, hän myös laskeutuu SAATANAN maailmaan ja hänet niellään. Hänestä myös tulee uhri.
12.19 Mutta todellisesta Satanistista ei voi tulla uhria. Koska todellinen Satanisti voi kärsiä inhimillisin käsittein mitä kauheimpia tuskia, hän voi laskeutua viheliäisen saastan ja rappion tilaan, mutta hänelle siinä ei ole vääryyttä, hänelle siinä ei ole vikaa, koska hänelle vääryyttä ei ole olemassa inhimillisellä tasolla.
12.20 Jos hänen täytyisi esittää uhria hänen asemassaan, jos hänen pitäisi valittaa menetyksiään, jos hänen pitäisi katua valitsemaansa polkua, silloin hän ei ole Satanisti, sillä hän on astunut ihmisen peliin. Hän on pannut ylleen inhimillisten arvojen vaatteen, ja hänen surunsa ja itsesäälinsä juontuvat hänen epäonnistumisestaan jaksaa siinä hyvin.
12.21 Todellinen Satanisti seisoo alastomana maailmassa eikä välitä mistään.
12.22 Hän seuraa impulssia joka ajaa häntä hetkestä hetkeen, eikä ajattele seurauksia.
12.23 Hän tavoittelee ihannetta, ei kaukana etäisessä tulevaisuudessa eikä myöskään takana takaisin saamattomassa menneisyydessä, vaan nykyisyydessä.
12.24 Olipa hänen vaistonsa nälkiinnyttää ruumiinsa tai hemmotella sitä ylettömyyksiin; halusipa hän korviasärkevää ääntä ja nopeaa kaoottista liikettä tai kuoleman hiljaisuutta ja äärimmäistä tyyneyttä; olipa hänen tarpeensa huumattu kaleidoskooppisen fantasian miasma tai tyhjän mielen täydellinen kirkkaus levossa; etsipä hän kaikenkattavaa fyysisen aistimuksen syleilyä, tai täydellistä irtautumista kaikenlaisista ruumiin aistimuksen tunteista; halusipa hän väkivaltaa ja tuskaa, tai harmoniaa ja täydellistä rauhaa; halusipa hän tuhota aktiivisesti tai passiivisesti; mitä tahansa hänen vaistonsa kehottavat häntä tekemään, se on toistaiseksi, hetkeksi; se ei ole kohti perimmäistä tavoitetta; se ei ole menneen olotilan takaisin valtaamiseksi; se on hetkeä varten, ja kun hetki on mennyt, se unohdetaan, ja seuraava hetki imee Satanistin huomion.
12.25 Mieli elää menneisyydestä ja tulevaisuudesta; sielu ja ruumis elävät nykyhetkessä. Sielu tuntee ainoastaan välittömän tietoisuutensa ja inspiraationsa; ruumis tuntee ainoastaan välittömät tarpeensa ja halunsa.
12.26 Mieli katsoo taaksepäin menneisyyteen ja katuu, ja eteenpäin tulevaisuuteen ja toivoo. Sielu ja ruumis katsovat ainoastaan sitä mikä on, tässä ja nyt.
12.27 Kun Satanisti alkaa elää huomio menneisyydessä tai tulevaisuudessa, hän ei ole enää Satanisti, sillä hän on astunut mielen maailmaan.
13.25 Kun kukin on tunnistanut yksilöllisen taipumuksensa ja "tunnustanut" sen osana itseään, silloin he kaikki voivat ymmärtää että kukin näistä erilaisista ulkoisista ilmentymistä on pohjimmiltaan sama asia; vastuun tunnon välttely, kieltäytyminen hyväksyä valinnan voimaa jonka kukin tuntee olevan hänen.
12.2 Hän niinikään välttää kaikkia inhimillisen oikean ja väärän sääntöjä, kaikkia moraalin ja vastuun käsitteitä, ei vajoamalla niiden alapuolelle ja siten kadottaen kaiken tietoisuutensa niistä, vaan nousemalla niiden yläpuolelle ja olemalla maailmassa missä ne eivät voi tavoittaa häntä, missä ne eivät voi soveltua häneen.
12.3 Korkean tason Satanisti on tietoinen inhimillisistä moraalin ja vastuun laeista, hän näkee ne selvästi, hän näkee niiden juuret ja alkuperät ja hän näkee niiden vaikutukset. Hän ei samaista itseään inhimilliseen peliin ja sen tähden hänen ei tarvitse sietää sen lakeja. Hän asettaa itsensä niiden ulkopuolelle, niiden tuolle puolen ja yläpuolelle.
12.4 Siinä missä Satanisti vaa'an alemmassa päässä upottaa aistinsa harhauttaakseen mielensä, rasittaa niitä murtumispisteeseen kaikenlaisilla kiihokkeilla ja ärsykkeillä, hemmottelee ruumistaan ylettömyyksiin, niin että itse hemmottelun paino lähettää hänen mielensä pyörimään, sekoittaa kemikaalit hänen aivoissaan niin että mieli singotaan sinne tänne ravistamaan se irti kaikesta taipumuksesta järjestykseen ja inhimillisten arvosääntöjen kiinteisiin malleihin, siinä missä hän hyökkää mieltä vastaan ruumista yliruokkimalla, mystikko, Satanisti vaa'an toisessa päässä, tekee juuri päinvastoin. Hän nälkiinnyttää ruumiin vaatimukset harhauttaakseen mielensä. Hän kuolettaa ruumiinsa, kieltäytyy tyydyttämästä sen haluja, tuottaa tuskaa itselleen, pidättäytyy, kieltää itsensä.
12.5 Jälleen mieli heitetään hämmennykseen, ja sielu löytää vapauden siitä vaeltaakseen kahlitsemattomana toisessa maailmassa; ei-maallisen tiedon ja tietoisuuden maailmassa; eteerisen symboliikan maailmassa. abstraktin painottomuuden transsendentissa maailmassa, joka koskettaa ainoastaan syvimpiä ja henkisimpiä käsitteitä; SAATANAN maailmassa.
12.6 Ja kaksi Satanismin päätä kohtaavat tällä tuonpuoleisuuden tasolla. Sillä kaikella tietämättömyydellään alentunut Satanisti joka hemmottelee ruumistaan ylettömyyksiin, näkee näkyjä todellisuudesta, joka on olemassa inhimillisen kokemuksen rajojen ulkopuolella. Ei ole epäilystäkään että huumeaddikti avaa itselleen ovia, jotka normaalille ihmiselle pysyvät ikuisesti suljettuina, ja hän saattaa nähdä samoja näkyjä kuin paastoava mystikko.
12.7 Molemmat hyökkäävät ruumista vastaan vapauttaakseen sielun mielen kynsistä. Molemmat etsivät vapautta inhimillisestä kokemuksesta, jossa he löytävät vähän sellaista mikä vetoaa heihin. Yksi yrittää systemaattisesti ylittää taakan sen äärimmäisellä kontrollilla, toinen yrittää ensin hyväksyä sen vetoamalla sen vaatimuksiin, ja viimein kun sitä ei hyväksytä, heittää sen pois rikkomalla kaiken yhteyden siihen.
12.8 Kummassakin vaa'an päässä Satanisti on hädin tuskin yhteydessä normaaliin ihmisten maailmaan. Tuolla maailmalla on vähän merkitystä hänelle. Hän voi ymmärtää sitä, Hän voi nähdä sen hyvin selvästi, hänellä saattaa olla kaikki kyvyt ja mahdollisuudet suureen menestykseen siinä. Hän voi jopa saavuttaa monenlaista menestystä siinä. Mutta hän tuntee että sillä on vähän tekemistä hänen kanssaan sellaisena kuin hän todella on. Hän ei tunne olevansa osa sitä, hän ei osaa samaistua siihen.
12.9 Maailma on vieras Satanistille, ja hänestä tulee pakolainen - ja, molemmissa päissä, tuhoaja.
12.10 Alemmassa päässä hän harjoittaa tai kannustaa, tai ainakin haluaa ja pyrkii tuhoon fyysisellä tasolla; aktiiviseen tuhoon, väkivaltaiseen tuhoon. Korkeammassa päässä hän tuhoaa välinpitämättömyydellä; hän epäonnistuu ylläpitämään ja sen tähden sallii rappeutua sen mitä hän pitää osana inhimillistä maailmaa itsensä ulkopuolella, olipa se materiaalista, ekonomista tai sosiaalista. Hän ei anna sille kunnioitusta ja sen tähden ei anna sille tukea. Jos sen selviytyminen riippuu hänestä, silloin se kuolee.
12.11 On merkityksetöntä puhua epäonnistuneesta Satanistista. Epäonnistumisella ja menestyksellä ei ole osaa Satanistin pelissä. Ne ovat tiukasti inhimillisiä käsitteitä.
12.12 Inhimillisin käsittein useimmat Satanistit ovat epäonnistujia. Heillä saattaa olla tiettyjä suuren menestyksen alueita, mutta kaiken kaikkiaan, ihmisinä heidät arvioidaan alas ihimisyyden hyväksyttyjen standardien asteikolla, koska he eivät pelaa inhimillistä peliä sääntöjen mukaan. He elävät sen ulkopuolella.
12.13 Satanisti joka tulee sotketuksi inhimilliseen peliin, joka lakkaa olemasta uskollinen itselleen, joka mukautuu inhimilliseen säännöstöön vastoin vaistojaan, joka tekee kompromissin itsensä kanssa astumalla mielen konfliktiin ja tulemalla mielen sopimusten vaatimusten ja sanelujen alaiseksi, hän ei ole epäonnistunut Satanisti; hän ei ole Satanisti.
12.14 SAATANAN kanssa ei ole oikeaa tai väärää, ei menestystä tai epäonnistumista. On yksinkertaisesti se mitä on. SAATANA ei vaadi mitään.
12.15 JEHOVA vaatii kuolemaa ja epäonnistumista inhimillisin käsittein. LUCIFER vaatii elämää ja menestystä. SAATANA ei vaadi mitään. Hän hyväksyy sen mitä on, ja vie veronsa langenneista.
12.16 Jehovalainen joka lankeaa armosta eikä enää nouse, laskeutuu SAATANAN maailmaan ja niellään. Hänestä tulee, ei Satanistia, vaan uhri.
12.17 (Uhrit ovat SAATANAN maailmassa, mutta he eivät ole SAATANAN kansaa. He ovat polttoainetta Helvetin tulille, ja se on heidän kohtalonsa. Sillä uhri ei palvele Jumalaa; hän yrittää pelkästään palvella itseään ja epäonnistuu, ja sitten valittaa epäonnistumista. Inhimillisen pelin arvot ovat vanginneet hänet, mutta hän ei pysty kohtaamaan sen vaatimuksia.)
12.18 Ja Luciferisti joka lankeaa hyödyttömyyden ja epätoivon syvyyksiin, eikä enää nouse, hän myös laskeutuu SAATANAN maailmaan ja hänet niellään. Hänestä myös tulee uhri.
12.19 Mutta todellisesta Satanistista ei voi tulla uhria. Koska todellinen Satanisti voi kärsiä inhimillisin käsittein mitä kauheimpia tuskia, hän voi laskeutua viheliäisen saastan ja rappion tilaan, mutta hänelle siinä ei ole vääryyttä, hänelle siinä ei ole vikaa, koska hänelle vääryyttä ei ole olemassa inhimillisellä tasolla.
12.20 Jos hänen täytyisi esittää uhria hänen asemassaan, jos hänen pitäisi valittaa menetyksiään, jos hänen pitäisi katua valitsemaansa polkua, silloin hän ei ole Satanisti, sillä hän on astunut ihmisen peliin. Hän on pannut ylleen inhimillisten arvojen vaatteen, ja hänen surunsa ja itsesäälinsä juontuvat hänen epäonnistumisestaan jaksaa siinä hyvin.
12.21 Todellinen Satanisti seisoo alastomana maailmassa eikä välitä mistään.
12.22 Hän seuraa impulssia joka ajaa häntä hetkestä hetkeen, eikä ajattele seurauksia.
12.23 Hän tavoittelee ihannetta, ei kaukana etäisessä tulevaisuudessa eikä myöskään takana takaisin saamattomassa menneisyydessä, vaan nykyisyydessä.
12.24 Olipa hänen vaistonsa nälkiinnyttää ruumiinsa tai hemmotella sitä ylettömyyksiin; halusipa hän korviasärkevää ääntä ja nopeaa kaoottista liikettä tai kuoleman hiljaisuutta ja äärimmäistä tyyneyttä; olipa hänen tarpeensa huumattu kaleidoskooppisen fantasian miasma tai tyhjän mielen täydellinen kirkkaus levossa; etsipä hän kaikenkattavaa fyysisen aistimuksen syleilyä, tai täydellistä irtautumista kaikenlaisista ruumiin aistimuksen tunteista; halusipa hän väkivaltaa ja tuskaa, tai harmoniaa ja täydellistä rauhaa; halusipa hän tuhota aktiivisesti tai passiivisesti; mitä tahansa hänen vaistonsa kehottavat häntä tekemään, se on toistaiseksi, hetkeksi; se ei ole kohti perimmäistä tavoitetta; se ei ole menneen olotilan takaisin valtaamiseksi; se on hetkeä varten, ja kun hetki on mennyt, se unohdetaan, ja seuraava hetki imee Satanistin huomion.
12.25 Mieli elää menneisyydestä ja tulevaisuudesta; sielu ja ruumis elävät nykyhetkessä. Sielu tuntee ainoastaan välittömän tietoisuutensa ja inspiraationsa; ruumis tuntee ainoastaan välittömät tarpeensa ja halunsa.
12.26 Mieli katsoo taaksepäin menneisyyteen ja katuu, ja eteenpäin tulevaisuuteen ja toivoo. Sielu ja ruumis katsovat ainoastaan sitä mikä on, tässä ja nyt.
12.27 Kun Satanisti alkaa elää huomio menneisyydessä tai tulevaisuudessa, hän ei ole enää Satanisti, sillä hän on astunut mielen maailmaan.
13
13.1 Kristus on yhdistäjä.
13.2 Hän tuo yhteen kaikki Jumalten mallit ja selvittää ne Yhdeksi.
13.3 Hän on Jumalten Lähettiläs maan päällä; Heidän yhteytensä ihmisiin, jonka kautta ihmisillä on mahdollisuus tuntea ja ymmärtää Heitä.
13.4 Hän on Sana, maailmassa lausuttu; tulkittu, kirjoitettu niin että ihmiset voivat imeä sen itseensä ja elää sen mukaan.
13.5 Jumalat puhuvat ihmisille ja ihmisten kautta. Heidän äänensä kuullaan sisäisesti. Heidän painostuksensa ja vaikutuksensa ovat esteitä; tosiasioita, jotka ihmisten täytyy kohdata itsessään. Jumalat tuovat hyvän ja pahan käsitteet elämäämme, mieleemme, sydämeemme, sieluumme, ruumiiseemme, missä ne kamppailevat toisiaan vastaan koetellakseen voimaamme ja rohkeuttamme.
13.6 Jumalat antavat meille Pelin; Pelin osatekijät; Pelin yhteentörmäävät ja ristiriitaiset paineet; Pelin ongelmat; Pelin aseet ja suojat; Pelin säännöt; vaistot ja pelot Pelissä. Nämä tulevat Jumalilta.
13.7 KRISTUS on oppaamme Pelin pelaamisessa suurimmaksi hyödyksi; joka on kaiken luodun hyöty; joka on JUMALAN hyöty.
13.8 Lähettiläänä KRISTUS puhuu kaikkien Jumalten puolesta.
13.9 JEHOVAN puolesta KRISTUS sanoo: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva JUMALAN valtakuntaan." (Luuk.9:62) Ja myös: "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät
avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie
kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja
kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat
löytävät sen!" (Matt.7:13-14)
13.10 Ja LUCIFERIN puolesta KRISTUS sanoo: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja
kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon... Minun ikeeni on
hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." (Matt.11:28, 29) Myös: "Ja jokainen, joka
minun nimeni tähden on luopunut talostaan,
veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai
lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti
takaisin ja perii iankaikkisen elämän." (Matt.19:29)
13.11 Ja SAATANAN puolesta KRISTUS sanoo: "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan
maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan
rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan
pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan
vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä."(Matt.10:34-36)
13.12 Jumalten Lähettiläänä KRISTUS puhuu Jumalten puolesta.
13.13 Oppaanamme läpi Pelin petollisten mutkitteluiden, Kristus opettaa meille konfliktin erottelukyvyn voimaa, vastakohtien välisen sovittelun kautta. "Älkää tehkö pahalle vastarintaa", Hän kehottaa meitä. "Rakastakaa vihamiehiänne." Olkaa vapaat pakonomaisesta tarpeesta vastata pahaan pahalla, vihaan vihalla, tuhoon tuholla, itsen puolustukseksi. Nouskaa konfliktin yläpuolelle ja siten ratkaiskaa se.
13.14 Jumalat antavat meille kiemuraisten reittien sokkelon navigoitavaksi. KRISTUS näyttää meille tavan suunnistaa niissä.
13.15 Ja tuon tavan olennaisin aspekti on tarkkanäköisyys; tieto, tietoisuus, ymmärrys; nähdä ja nähdä selvästi kaikki Pelin osatekijät, sekä hyvät että pahat, ja ennen kaikkea, nähdä ne itsessämme.
13.16 Aineellinen maailma on Pelin aspekti, ja aspekti joka meidän täytyy nähdä suurella kirkkaudella ja ymmärryksellä liittääksemme itsemme siihen merkityksellä ja sitovuudella. Mutta vielä tärkeämpi on mielen ja sielun maailma; maailma meissä; vaistojemme, taipumustemme, tunteidemme, aikomustemme, motivaatioidemme, henkilökohtaisen ja kollektiivisen käyttäytymisen malliemme maailma. Nämä ovat Pelin ensisijaiset osatekijät, jotka meidän täytyy nähdä ja tuntea ja hyväksyä ja tunnustaa ennen kaikkea muuta; sillä nämä ovat Jumalten Itsensä läsnäolo meissä, ja ne sanelevat Pelin suunnan meille.
13.17 Jos olemme sokeita näille asioille sisällämme, tai jos näemme ne käänteisinä; jos näemme ne ainoastaan sumeasti tai vääristyneinä tunnistamattomiksi, silloin me uppoamme sokkeloon; teemme vääriä käännöksiä, tai jysähdämme sokeasti kiinteisiin seiniin, tai istumme alas epätoivossa ja kätkemme päämme kykenemättöminä jatkamaan.
13.18 Mutta KRISTUS kertoo meille mitä tehdä. Hän näyttää meille tien. Hän opastaa meitä. Ja Hänen ensimmäinen ohjeensa on olla tietoinen.
13.19 Jos tukahdutamme, emme voi tuntea omien tunteidemme ja taipumustemme luontoa. Jos oikeutamme, emme voi tuntea oman epäonnistumisen tuntomme määrää. Jos moitimme, emme voi tuntea oman vastuun tuntomme määrää. Jos torjumme sen mikä näyttää uhkaavan meitä, emme voi tietää mitä se on mitä pelkäämme. Jos torjumme sen mikä on ja teeskentelemme itseksemme ettei sitä ole, emme voi tietää mitä on; meillä tulee olemaan vain fantasiakuvia asioista sellaisina kuin haluaisimme niiden olevan, itsestämme sellaisena kuin haluaisimme olla, ja todellisuudesta - ei kuten se on, vaan kuten haluaisimme sen olevan.
13.20 KRISTUS välittää yhteisen siteen kaikkien suuresti erilaisten mallien välillä; yhteisen tiedon siteen.
13.21 Jehovalainen todellisuus eroaa Luciferistisesta todellisuudesta, joka taas eroaa Satanistisesta todellisuudesta. Mutta kun on olemassa tieto todellisuudesta, on olemassa yhteinen totuuden side.
13.22 Jehovalaisella, joka pettää itseään ja soveltaa malliaan sokeasti, ei ole yhteistä ymmärryksen pohjaa yhtälailla sokean Luciferistin kanssa. Nämä kaksi ovat erimielisiä toistensa kanssa. Mutta jos kumpikin tulee tietoiseksi itsestään ja mallistaan, ja alkaa ymmärtää sitä ja kuinka se liittyy toisiin malleihin, silloin on olemassa yhteinen pohja, silloin on olemassa ymmärrys. Kumpikin tuntee itsensä ja näkee itsensä selvästi; se on side.
13.23 Edelleen tietoisuuden kasvaessa, kumpikin huomaa että riippumatta näennäisen sovittamattomista eroista, kumpikin on samojen perustavien lakien alainen; olemassaolon lakien, olemisen lakien, mielen, sielun ja olemuksen lakien.
13.24 Jehovalainen ilmentää taipumusta moittia. Luciferisti ilmentää taipumusta oikeuttaa. Satanisti ilmentää ymmärtämättömyyttä.
 |
| Processilaisia |
13.26 Yhteinen pohja; yhteinen side; keskinäinen ymmärrys; KRISTUKSEN opin avulla löydetty.
13.27 Mallit ovat erilaiset; lait ovat samat meille kaikille. Jumalat antavat meille mallit. KRISTUS, jos olemme valmistautuneet oppimaan, ymmärtämään ja käyttämään niitä, antaa meille tiedon laeista, joiden avulla mallit on luotu, ja joiden avulla ne jatkavat itseään ikuisuuksiin ja liittyvät toisiinsa.
13.28 Jumalat antavat meille todellisuuden, joka on erilainen meille kaikille. KRISTUS antaa meille tiedon todellisuudesta, joka on totuus, ja joka on yhteinen meille kaikille.
13.29 Jumalat antavat meille Pelin ja sen osatekijät. KRISTUS antaa meille tiedon Pelistä ja kaikista laeista jotka hallitsevat sen olemassaoloa.
13.27 Mallit ovat erilaiset; lait ovat samat meille kaikille. Jumalat antavat meille mallit. KRISTUS, jos olemme valmistautuneet oppimaan, ymmärtämään ja käyttämään niitä, antaa meille tiedon laeista, joiden avulla mallit on luotu, ja joiden avulla ne jatkavat itseään ikuisuuksiin ja liittyvät toisiinsa.
13.28 Jumalat antavat meille todellisuuden, joka on erilainen meille kaikille. KRISTUS antaa meille tiedon todellisuudesta, joka on totuus, ja joka on yhteinen meille kaikille.
13.29 Jumalat antavat meille Pelin ja sen osatekijät. KRISTUS antaa meille tiedon Pelistä ja kaikista laeista jotka hallitsevat sen olemassaoloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti